Archive for March, 2009

With Zorbas-Dimitri in the Aegean Sea

March 24, 2009
Dimitri sailing waters of heroes and goddesses

Dimitri sailing waters of heroes and goddesses

I met Dimitri at the harbour of Nafplio, once capital of Modern Greece in east Poloponnese. Dimitri walked with his legs separated like an arch. He is a tall, broad back man with a huge pair of hands. His face is cured, weather-beaten by the wind and sea. His deep blue-grey eyes have seen everything the good side of the human being as well as the evil that lives in every once of us. .
His resemblance to the character of Zorba the Greek, played in the movie (1964) by Anthony Quinn, is remarkable. According to the local witness, Dimitri dances the sirtakia exactly like Zorba in the film. His voice is deep and low. No wonder that many central and northern European tourists have been seduced by his charm.

The legend of Zorba is from the pen Nikos Kazatnzaki that publish his book “Life and Adventure of Alexis Zorbas” in a war devastated Europe in 1946. The narrator of the story, a young Greek writer meets Zorba while trying to get a break from his writing. He took Zorba as his foreman on his way to Crete.
The novel turned out to be a tribute to the spontaneous way of living. In the philosophy of Friedrich Nietzsche the character of the narrator (Apollo) represent order and rationality, while Zorba (Dionysus) represent a blind desire for living.
While talking with Dimitri about the book on the deck of his fishing boat, ready to sail to the Argolic Gulf, (water of heroes and goddesses), he said that he fully undersigned the words of Zorba, when he said: “How simple a thing is happiness: a glass of wine, roast chestnuts, a wretched little brazier, the sound of the sea”. Not a bad way of thinking, particularly in this time of financial turmoil.

Zorbas-Dimitrin kanssa Egeanmerellä

Tapasin Dimitrin Nafplion satamassa. Kaupunki sijaitsee Peloponnesoksen itäpuolella ja se on nyky-Kreikan entinen pääkaupunki. Dimitri kävelee jalat hyvin levällään. Hän on pitkä roteva mies, ja hänellä on isot kädet. Hänen kasvonsa kertovat merestä ja tuulesta, ja tummansiniset silmät ovat nähneet ihmisen hyvyyden ja pahuuden. Ne löytyvät meistä kaikista.
Dimitri on aivan saman näköinen kuin Zorbas elokuvassa Kerro minulle Zorbas (1964), jonka pääroolin näytteli Anthony Quinn. Nafplion asukkaiden mukaan Dimitri tanssii sirtakia samalla tavalla kuin elokuvan Zorbas. Hänen äänensä on syvä ja matala. Ei ihme, että monet keskieurooppalaiset ja pohjoismaalaiset naisturistit ovat ihastuneet tähän hahmoon.

Zorbas-myytti on peräisin Nikos Kazantzakisin kynästä. Hän julkaisi kirjansa vuonna 1946 juuri Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Kirjan kertoja on nuori kreikkalainen kirjailija, joka haluaa ottaa etäisyyttä omaan työhönsä ja lähtee Kreetalle. Hän tapaa Zorbasin ja palkkaa tämän apulaisekseen.
Romaani ihannoi spontaania elämäntapaa. Friedrich Nietzchen filosofian mukaan kertojan hahmo (Apollo) edustaa järkeä ja rationaalisuutta. Zorbas (Dionisius) taas edustaa rajua elämänhalua.
Keskustelin Dimitrin kanssa Kazantzakisin kirjasta hänen kalastusveneensä kannella juuri ennen hänen lähtöään kohti Argolikoksenlahtea, sankareiden ja jumalien vesille. Hän sanoi allekirjoittavansa täydellisesti kohdan, jossa Zorbas sanoo ”Kuinka helppo asia on onnellisuus: lasillinen viiniä, grillattuja kastanjoita, vaatimaton hiilipannu ja meren kohina” Ei hassummin ajateltu, varsikaan näin finanssikapitalismin romahduksen aikoina.

Dimitri deep blue-grey eyes have seen everthing
Dimitri deep blue-grey eyes have seen everthing

© A.Soto

Fishing boats in Nafplio harbour
Fishing boats in Nafplio harbour

© A.Soto

Modern Helen waiting for her Troyan Prince © A.Soto

Modern Helen waiting for her Troyan Prince © A.Soto

Advertisements

Carnivals are one the last people´s festivals

March 6, 2009
Color and music in the streets of Santa Cruz de Tenerife ©A. Soto

Color and music in the streets of Santa Cruz de Tenerife ©A. Soto

Definitely the financial crisis has nothing to do with carnivals. At least with those real ones on which everybody takes part. Of course, carnival is a serious institution throughout Central and South Europe, after all these festivities have their roots in Ancient Greece and Rome, where people paid tribute to goddesses like Bacchus and Saturn. Now most of the carnivals are part to the establishment and have little to do with real popular cheer.

Some of these carnivals in South Spain and Canary Island keep the real essence of the celebration. It is first of all a people’s party where fun and knavery are the protagonists. In that sense the carnival of Santa Cruz de Tenerife is a unique one. Fun, music, dance and costumes take over the city for three weeks. What is more important, nobody is left on their own.
It is the most American of the European carnivals. And when I said American , I mean South American. The samba, the cumbia, the rumba, all the dances across the Atlantic are here. That is why the most important dance orchestras are are always at this festival. Don´t be surprised if in the near future you see the carnival of Santa Cruz de Tenerife in the Unesco Cultural Heritage list. In the maintime it is worth to get lost, at least once in a real carnival.

Kun karnevaali on todella kansanjuhla

Ei pääse mihinkään! Finanssikriisillä ei ole mitään tekemistä karnevaalien kanssa. Ainakaan sellaisten, jotka ovat aitoja ja alkuperäisiä koko kansan juhlia. Totta kai karnevaali on tärkeä instituutio Keski- ja Etelä-Euroopassa. Sen juuret ulottuvat Bakkus- ja Saturnus-jumalan kunniaksi järjestettyihin juhliin antiikin Kreikassa ja Roomassa. Nyt monet karnevaaleista ovat osa establishmentia, ja niillä ei ole juurikaan tekemistä kansanhuvien kanssa.
Etelä-Espanjassa ja Kanariansaarilla karnevaalin alkuperäinen merkitys on säilynyt. Se on ennen kaikkea kansanjuhla, missä hulluttelu ja kujeilu ovat etulinjassa. Tässä merkityksessä Santa Cruz de Tenerifen karnevaali on ainutlaatuinen. Hauskanpito, musiikki ja tanssi jatkuu kolme viikkoa. Ja mikä tärkeintä, kukaan ei jää yksin.
Teneriffan karnevaali on Euroopan amerikkalaisin. Ja kun sanon amerikkalaisin, tarkoitan Etelä-Amerikkaa. Samba, cumbia, rumba ja muut kuumat tanssit ovat tulleet Atlantin toiselta puolelta. Joka vuosi Teneriffalla vierailee karnevaaliaikaan nimekkäitä eteläamerikkalaisia tanssiorkestereita. Santa Cruzin karvevaali saattaa ola pian Unescon maailman kulttuuriperintölistassa. Keskeltä pohjolan talvea kannattaa suunnata aitoon iloiseen karnevaalihumuun.

Paco Llata, Sari Mañá and Qun Chen at the begining of the night

Paco Llata, Sari Mañá and Qun Chen at the begining of the night

Queen Ana Maria Tavares rules in Santa Cruz de Tenerife.  ©A. Soto

Queen Ana Maria Tavares rules in Santa Cruz de Tenerife. ©A. Soto

The ladies from the neigborhoos are also in a party mood.  ©A. Soto

The ladies from the neigborhoos are also in a party mood. ©A. Soto