Finland´s Inmigration:

This column was published originally in Finnish, in MoniTori-Magazine 1/2009. Soon I will add English extracts.

The populists might take the upper hand.

© A.Soto

Suomessa vallitsee hiljaisuuden konsensus

Teksti Adrián Soto

Suomen poliittinen kartta muuttuu todella hitaasti. Sen takia voi sanoa, että viime lokakuun kunnallisvaaleissa tapahtui lievä maanjäristys. Perussuomalainen puolue lähti ratsastamaan maahanmuuttovihamielisillä asenteilla ja sai merkittävän voiton. Viimeiset mielipidemittaukset antavat puolueelle yli 7 prosentin kannatuksen, ja se lähestyy jo puoluekentän keskisuuria pelureita.
Minusta ei olisi yllätys, jos perussuomalaisten voittokulku jatkuu. Maahanmuutto on nimittäin jo merkittävä ilmiö Suomessa. Tähän asti puolueet, siis sekä hallituksessa istuvat että oppositiossa olevat, eivät kerta kaikkiaan ole ottaneet asiaa vakavasti, eikä maahanmuutto kuulu yhdenkään puolueen poliittiseen ohjelmaan. Kun vaalit lähestyvät, puolueet hakevat maahanmuuttotaustaisia ehdokkaita, mutta on selvää, että niin tehdään enemmänkin irtoäänien kalastamisen takia, kuin todella johdonmukaisen politiikan vuoksi.
Se on minusta vastuutonta touhua. Maahanmuuttajataustaisia on kolme prosenttia koko maan väestöstä, ja määrä vain kasvaa. Maan suurin päivälehti toteaa asiasta näin ”Jo lähes kymmenen prosenttia helsinkiläisistä on maahanmuuttajataustaisia” (HS 07.12.2008), ja jatkaa ”Itäkeskus näyttää, millainen koko pääkaupunkiseutu voi tulevaisuudessa olla”. Toki täytyy antaa pisteitä toimittajaparivaljakolle, joka uskalsi astua ulos Erkon lasipalatsista ja mennä sinne, missä mahanmuuttajat asuvat. Lehti kirjoitti asiasta näin ”Helsingin Sanomat vietti perjantai-iltapäivää Itäkeskuksessa ja selvitti, mistä vastaan tulevat kaupunkilaiset ovat lähtöisin.”

Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 paikkaa. Viime lokakuun vaaleissa valtuustoon pääsi yksi ainoa maahanmuuttaja. Tämä on selvästi ainakin edustuksellisen demokratian epäkohta. Tilastokeskuksen tuoreen tiedon mukaan koko maassa valittiin valtuustoihin yhteensä 0,3 prosenttia ulkomaalaistaustaisia. Näiden valtuutettujen määrä on koko maassa tällä hetkellä 34.
Jos puolueet eivät tartu epäkohtiin, ne eivät täytä yhteiskunnallista velvollisuuttaan, samoin kuin Yleisradio, jonka lain mukaan pitää palvella kaikkia kansalaisia. Maahanmuuttajien ääni ei kuitenkaan kuulu Pasilassa.
Olen sitä mieltä, että puolueiden olisi tehtävä aloitteita, jotka ovat avarakatseisia ja joilla on pitkälle kantavat seuraukset. Tässä eivät auta sellaiset pienet näppärät temput, kuin mitä Helsingin ykköspuolue harrastaa asettamalla kaupungin maahanmuuttolautakunnan jäseneksi henkilön vain puoluesympatian perustella, ei pätevyyden vuoksi.
Maahanmuuttovihamielisyyden esiinmarssiin täytyy vastata järkevästi. Kyllä edustuslaitoksiin ja päätöksentekoelimiin voidaan valita ja nimittää myös päteviä ja asiantuntevia maahanmuuttajia.
Perussuomalaiset varmaan jatkavat omaa populistiretoriikkaansa. Heidän ääniharavansa, blogisti Jussi Halla-ahon oma paikka Helsingin kaupunginhallituksessa on jo varmistettu.
Halla-aho kirjoitti (08.12.2008) blogissaan seuraavasti: ”Kolmannen maailman siirtolaispopulaatioiden, varsinkin muslimien, integraatio ei ole onnistunut yhdessäkään eurooppalaisessa yhteiskunnassa, eikä tähänastisten näyttöjen perusteella ole onnistumassa Suomessakaan. Suomen erottaa tällä hetkellä useimmista naapureistaan vain se, että kielteinen kehitys on vielä mahdollista viheltää poikki ilman laajoja ja pysyviä vaurioita.”
Kaupunginhallituksen lisäksi Halla-aho valittiin myös opetuslautakunnan jäseniksi sekä perussuomalaisten valtuustoryhmän varapuheenjohtajaksi.
Mitä mieltä Halla-aho olisi, jos hän asuisi Rotterdamissa, Hollannin toiseksi suurimmassa kaupungissa ja Eurooppaan suurimmassa satamassa, missä pormestari on marokkolaistaustainen ja muslimi? Tai Saksassa, missä on noin 13 miljoonaa ulkomaalaistaustaisia, eli 17 % väestöstä? Tai Espanjassa, minne viimeisten kymmenen vuoden aikana on saapunut viisi miljoonaa maahanmuuttajaa? Tai vaikkapa Yhdysvalloissa, joka sai ensimmäisen afroamerikkalaisen presidentin?

Portugalilainen kirjallisuusnobelisti Jose Saramago on sanonut, että ”Euroopan tulevaisuus on monietninen tai sitä ei ole”. Tästä voi olla hyvä lähteä keskustelemaan siitä, mitä monikulttuurisuus voi Suomessa olla. Yksi asia on selvä: suomalainen etninen homogeenisuus ei enää vastaa todellisuutta.
Kun keskustelua käydään väärien luulojen pohjalta, se ei voi olla kestävää, ja näin annetaan tilaa populisteille. Sivistysvaltio Suomi on solminut joukon kansainvälisiä sopimuksia, joiden mukaan se on velvollinen hoitamaan maahan humanitäärisistä syistä tulevia pakolaisia. Enää ei tarvitse laittaa samaan ryhmään maahanmuuttajia ja pakolaisia (HS pääkirjoitus 28.12.2008), se vain rohkaisee populismia, eikä edistä rakentavaa keskustelua.
Suvaitsevaisuuden ja integroitumisen pitäisi kuulua poliittisten puolueiden perustoimintaan. Mutta Suomi ei olisi Suomi, jos tässäkin asiassa ei vallitsisi hiljaisuuden konsensus. On tärkeää muistaa, että konsensus on hyödyllistä vain silloin, kun kansakunta on hätätilassa. Normaaliaikoina konsensus tukehduttaa demokratian kehittymisen.
Loppu