Torres del Paine view from Laguna Amerga. Photo © Adrián Soto
Text, Pictures and video Adrián Soto
In the deep south of South America, in the large and enigmatic Patagonia, nature has created one amazing place, the Paine Cordillera. The centrepiece of this mountain range is formed by three splendid granite peaks that rise up to 3000 meters above the sea level. These granite peaks, towers, give the name to the crown jewel park of Chile, The Torres del Paine National Park.
The park is 242.000 hectares large and it was established in 1959. It is located 112 kilometres North of Puerto Natales and 312 kilometres North of Punta Arenas. It is crossed by several rivers and has five lakes, water falls. These waterways emerge from four glaciers that make their way into the park and make it possible to grow flora and fauna. There is visible pumas, guanacos, rheas, South American deer, black-necked swans and condors. The park was listed as a World Biosphere Reserve by UNESCO in 1978.
Video © Adrián Soto
The park has been elected as the fifth most beautiful place in the world in 2013 in a special issue of National Geographic. No wonder that it has become one of the most popular hiking destinations of South America. Last year 250 000 people visited the park. There are a plenty of facilities for trekking. There are well-marked trails and well equipped mountain shelters. Regular buses take trekkers from Puerto Natales to the heart of the park. The traveler can hike for a few hours and up to one week, in one of the most breathtaking landscape of the world.
An extensive reportage was published in the website of the Finnish Guild of Travel Writers. Below you find in Finnish part of that work. The above text contain abstracts.
The Paine mountain range view from the Pehoé lake. Photo © Adrián Soto
Patagonian historiassa romantiikka on kaukana
Kun eurooppalaiset saapuivat näille kaukaisille seuduille, he olivat todella hämmästyneitä. Paikannimet kertovat hyvin heidän mielentiloistaan: Turhalahti, Nälkäsatama, Viimeisen Toivon vuono, Lohduttomuuden saari, Kärsimyksen käytävä. Portugalilainen löytöretkeilijä Fernão de Magalhães löysi jalanjälkiä, jotka olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Iberian niemimaan miehen omat jäljet. Hän nimesi paikalliset asukkaat isojalkaisiksi eli Patagoneiksi. Sen jälkeen alue pysyi suhteellisen rauhallisena, ja intiaanit, Tehuelchesit, jatkoivat elämäänsä ikivanhojen perinteidensä mukaan.
Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä tuuli on armoton ja kondori on ilman herra. Kasvillisuus on niukkaa. Kun 1800-luvun alussa teollinen vallankumous lähti Euroopassa koville kierroksille, Patagoniassakin alkoi tapahtua.
Falklandin saarelta Patagoniaan tuodut lampaat vaativat paljon ruohoa ja siten isoja maatiloja. Käsittämättömästi Argentiinan ja Chilen valtiot lahjoittivat miljoonia ja miljoonia hehtaareja espanjalaiselle, saksalaisille, englantilaiselle ja ranskalaiselle yrittäjille, jotka alkoivat hävittää guanakoa, Tehuelche-intiaanien tärkeintä saaliseläintä. Myöhemmin intiaaneja metsästettiin maanomistajien toimesta. Kaikki tämä tapahtui vain sata vuotta sitten. Suurmaanomistajien kerhoon mahtui kourallinen miehiä.
Patagoniassa voi vielä nähdä tuhansia lampaita piikkilankojen takana. Se tarkoittaa, että vaikka villa- ja lihabisnes on nähnyt parempiakin aikoja, se on edelleen kannattavaa puuhaa. 1970-luvulla toimittaja ja kirjailija Bruce Chatwin julkaisi teoksen Patagonia, Patagonia, joka nousi suureen suosioon. Chatwin oli alueella puoli vuotta ja haastatteli ihmisiä, jotka olivat paenneet kotimaastaan, mutta ei juuri antanut tilaa alueella tapahtuneille julmuuksille.
Eteläisimmän Chilen tunnetuin nähtävyys on kansallispuisto Torres del Paine. Vuonna 1959 perustettu puisto on kooltaan 120 242 hehtaaria. Alueen tunnus on kolme graniittitornia, joka nousevat 3000 metriä korkeiden vuorten keskeltä. Puistossa on puoli tusinaa järveä, useita jokia ja vesiputouksia. Suurin osa vesistä on peräisin neljästä jäätiköstä, jotka ulottuvat puiston asti.
1978 Unesco julisti Torres del Painen maailman biosfäärin suojelukohteeksi. Täällä elävät rauhassa guanakot, kondorikotkat, nandut ja puumat. Puisto sijaitsee 120 kilometrin päässä Puerto Natalesista, joka on luonnollinen tukikohta alueella vieraileville.
Upeasta puistosta on tullut kasainvälinen patikointiparatiisi. Vuosittain noin 250 000 ihmistä saapuu nauttimaan paikallisen luonnon kauneudesta. Patikointireittejä on joka lähtöön, kestoltaan muutamasta tunnista kokonaiseen viikkoon.
The elegant guanaco were hunted to almost extinction by the large land owners. Photo © Adrián Soto
South America´s ostrich, Rhea also lives in the park. Photo © Adrián Soto
The black-necked swans are common visitors in the park. Photo © Adrián Soto
The Paine mountain range viewed from the Toro Lake at sun set. Photo© Adrián Soto
Soto's Media 