Posts Tagged ‘Chile’

Torres del Paine: One of the world´s most fascinating places

March 27, 2017

Torres del Paine view from Laguna Amerga. Photo © Adrián Soto

Text, Pictures and video Adrián Soto

In the deep south of South America, in the large and enigmatic Patagonia, nature has created one amazing place, the Paine Cordillera. The centrepiece of this mountain range is formed by three splendid granite peaks that rise up to 3000 meters above the sea level. These granite peaks, towers, give the name to the crown jewel park of Chile, The Torres del Paine National Park.
The park is 242.000 hectares large and it was established in 1959. It is located 112 kilometres North of Puerto Natales and 312 kilometres North of Punta Arenas. It is crossed by several rivers and has five lakes, water falls. These waterways emerge from four glaciers that make their way into the park and make it possible to grow flora and fauna. There is visible pumas, guanacos, rheas, South American deer, black-necked swans and condors. The park was listed as a World Biosphere Reserve by UNESCO in 1978.

Video © Adrián Soto

The park has been elected as the fifth most beautiful place in the world in 2013 in a special issue of National Geographic. No wonder that it has become one of the most popular hiking destinations of South America. Last year 250 000 people visited the park. There are a plenty of facilities for trekking. There are well-marked trails and well equipped mountain shelters. Regular buses take trekkers from Puerto Natales to the heart of the park. The traveler can hike for a few hours and up to one week, in one of the most breathtaking landscape of the world.
An extensive reportage was published in the website of the Finnish Guild of Travel Writers. Below you find in Finnish part of that work. The above text contain abstracts.

The Paine mountain range view from the Pehoé lake. Photo © Adrián Soto

Patagonian historiassa romantiikka on kaukana

Kun eurooppalaiset saapuivat näille kaukaisille seuduille, he olivat todella hämmästyneitä. Paikannimet kertovat hyvin heidän mielentiloistaan: Turhalahti, Nälkäsatama, Viimeisen Toivon vuono, Lohduttomuuden saari, Kärsimyksen käytävä. Portugalilainen löytöretkeilijä Fernão de Magalhães löysi jalanjälkiä, jotka olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Iberian niemimaan miehen omat jäljet. Hän nimesi paikalliset asukkaat isojalkaisiksi eli Patagoneiksi. Sen jälkeen alue pysyi suhteellisen rauhallisena, ja intiaanit, Tehuelchesit, jatkoivat elämäänsä ikivanhojen perinteidensä mukaan.
Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä tuuli on armoton ja kondori on ilman herra. Kasvillisuus on niukkaa. Kun 1800-luvun alussa teollinen vallankumous lähti Euroopassa koville kierroksille, Patagoniassakin alkoi tapahtua.
Falklandin saarelta Patagoniaan tuodut lampaat vaativat paljon ruohoa ja siten isoja maatiloja. Käsittämättömästi Argentiinan ja Chilen valtiot lahjoittivat miljoonia ja miljoonia hehtaareja espanjalaiselle, saksalaisille, englantilaiselle ja ranskalaiselle yrittäjille, jotka alkoivat hävittää guanakoa, Tehuelche-intiaanien tärkeintä saaliseläintä. Myöhemmin intiaaneja metsästettiin maanomistajien toimesta. Kaikki tämä tapahtui vain sata vuotta sitten. Suurmaanomistajien kerhoon mahtui kourallinen miehiä.
Patagoniassa voi vielä nähdä tuhansia lampaita piikkilankojen takana. Se tarkoittaa, että vaikka villa- ja lihabisnes on nähnyt parempiakin aikoja, se on edelleen kannattavaa puuhaa. 1970-luvulla toimittaja ja kirjailija Bruce Chatwin julkaisi teoksen Patagonia, Patagonia, joka nousi suureen suosioon. Chatwin oli alueella puoli vuotta ja haastatteli ihmisiä, jotka olivat paenneet kotimaastaan, mutta ei juuri antanut tilaa alueella tapahtuneille julmuuksille.
Eteläisimmän Chilen tunnetuin nähtävyys on kansallispuisto Torres del Paine. Vuonna 1959 perustettu puisto on kooltaan 120 242 hehtaaria. Alueen tunnus on kolme graniittitornia, joka nousevat 3000 metriä korkeiden vuorten keskeltä. Puistossa on puoli tusinaa järveä, useita jokia ja vesiputouksia. Suurin osa vesistä on peräisin neljästä jäätiköstä, jotka ulottuvat puiston asti.
1978 Unesco julisti Torres del Painen maailman biosfäärin suojelukohteeksi. Täällä elävät rauhassa guanakot, kondorikotkat, nandut ja puumat. Puisto sijaitsee 120 kilometrin päässä Puerto Natalesista, joka on luonnollinen tukikohta alueella vieraileville.
Upeasta puistosta on tullut kasainvälinen patikointiparatiisi. Vuosittain noin 250 000 ihmistä saapuu nauttimaan paikallisen luonnon kauneudesta. Patikointireittejä on joka lähtöön, kestoltaan muutamasta tunnista kokonaiseen viikkoon.

The elegant guanaco were hunted to almost extinction by the large land owners. Photo © Adrián Soto

South America´s ostrich, Rhea also lives in the park. Photo © Adrián Soto

The black-necked swans are common visitors in the park. Photo © Adrián Soto

The Paine mountain range viewed from the Toro Lake at sun set. Photo© Adrián Soto

Pablo Neruda still looks toward the Sea

April 8, 2009

Pics and text Adrián Soto

Neruda and his wife Matilde ramains in the garden of Isla Negra. © A.Soto

Neruda and his wife Matilde ramains in the garden of Isla Negra. © A.Soto

Pablo Neruda was 34 years old in 1938, when he returned to Chile from the Spanish civil war. Previously he had been working in Asia as a diplomat. At that time his names was already well known in literary circles. In cost of Central Chile, he saw and immediately fell in love, with a place on which huge black rocks stands on the shore of seaside beaten by the tireless Pacific Ocean´s waves.
Because of the rocks, he named the place is Isla Negra, Black Island. With the help of local carpenters Neruda started to build his house. In that house he composed some of his major works like “The Heights of Machu Pichu” and “The Captain’s Verses”
Sometime later Neruda wrote: “For me the sea is cleaner than the land. For that reason I decided to live in my home country in the coast, on Isla Negra, next to the foam of the great waves”. The house was never built ready. With time, new rooms and wings where added, so it became a sort of wooden labyrinth, with huge windows facing the sea.

The house became a pilgrim destination for Latin American intellectuals. Many memorable literary parties took place there. Neruda was with his third wife, Matilde Urrutia in 1971,when the news came from Stockholm that the Swedish Academy had granted him the Nobel Prize for Literature. Later on the poet was serving as ambassador of Chile in Paris when he was diagnosed cancer. He died in Santiago on September 1973, only two weeks after a bloody military coup overthrew his friend Salvador Allende from the country´s Presidency.
The house was closed down during the long period of military dictatorship. When democracy came back to Chile in 1989, the Pablo Neruda foundation turned the house into a museum. The human remains of Neruda and his wife were brought to Isla Negra and buried in the garden looking out to the sea.
Neruda foundation: http://www.neruda.cl
In 2013, following allegations that Neruda death was caused by poison, his human remains were exhumed. The same year in November, a team of 15 international forensic team stated that not chemical substances were found a cause of Neruda´s death.
Isla Negra is located some 120 Kms from the Capital city, Santiago. The road is good and a few steps from the Home-Museum there is a lovely lodging place but a little costly: Hosteria Candela. Nearby there are a number of more economic B&Bs.

The ships bells always tolled when the poet arrived home.  © A.Soto

The ships bells always tolled when the poet arrived home. © A.Soto


The ex-libri fish is the symbol of Neruda.  © A.Soto

The ex-libri fish is the symbol of Nerudian universe. © A.Soto


Nerudo wrote some of its major work in Isla Negra.  © A.Soto

Neruda wrote some of his major works in Isla Negra. © A.Soto

The Enchanted Mountain

February 3, 2009

The header picture is from Osorno, a volcano in South Chile. This amazing natural giant erupted hundred years ago. For the native people it was the end of the world. They left the valley, but not before sacrificing the virgin daughter of the local ruler. The jungle took over the valley. In 1860, the Chilean government decided to recruit colonialists from war-devastated Central Europe to bring new life to the valley.Today the top of the valley by Osorno is a pleasant place of beauty, silence and wooden houses. Multiculturalism was established here long ago. The gastronomy is magnificent, a successful marriage between local and European cuisine, with rich seafood from the nearby cold waters of the Pacific Ocean.

If you are observant, the volcano will speak to you. In a sunny day, its mighty white dress changes tone from early morning to sunset. At its feet lies Llanquihue, a lake of unparalleled beauty. On winter nights when the winds blow down from the mountains, a frightening howl comes from the centre of the lake. According to local tradition, it is the crying soul of the Indian princess.

Lumoava vuori

Sivun yläpalkin kuva on Osornon tulivuorista Etelä-Chilessä. Tämä hämmästyttävä luonnon jättiläinen heräsi vihaisesti satoja vuosia sitten. Paikallisille ihmisille se oli maailmanloppu. He pakenivat laaksosta, mutta ennen sitä he uhrasivat jättiläiselle päällikkönsä neitsyttyttären. Viidakko otti laakson haltuunsa. Vuonna 1860 Chilen hallitus päätti värvätä siirtolaisia sodan tuhoamasta Keski-Euroopasta, jotta nämä voisivat tuoda laaksoon uutta elämää. Nyt Osornon vartioima laakso on kauneuden ja hiljaisuuden keidas. Monikulttuurisuus sai täällä alkunsa jo kauan sitten. Seudun gastronomia on upea, sitä rikastaa läheisen Tyynenvaltameren kalat ja meriäyriäiset. Eurooppalainen ja paikallinen keittiö ovat solmineet onnistuneen liiton.

Jos matkailija on tarkkana, hän voi kuulla tulivuoren puhuvan. Aurinkoisena päivänä sen mahtava valkoinen viitta vaihtaa sävyä aamusta iltaan. Tulivuoren juurella loistaa käsittämättömän sininen Llanquihue-järvi. Kylminä talviöinä, kun tuuli ulvoo vuoristossa, järveltä voi kuulla pelottavaa ääntä. Paikalliset asukkaat uskovat, että ääni kuuluu intiaaniprinsessan sielulle, jotka itkee.

The Llanquihue lake and the Osorno from the twon of Puerto Varas
The Llanquihue lake and the Osorno from the town of Puerto Varas

© A.Soto

The Osorno Volcano from the Southern slope
The Osorno Volcano from the Southern slope

© A.Soto