Posts Tagged ‘Matkailu Travels’

Torres del Paine: One of the world´s most fascinating places

March 27, 2017

Torres del Paine view from Laguna Amerga. Photo © Adrián Soto

Text, Pictures and video Adrián Soto

In the deep south of South America, in the large and enigmatic Patagonia, nature has created one amazing place, the Paine Cordillera. The centrepiece of this mountain range is formed by three splendid granite peaks that rise up to 3000 meters above the sea level. These granite peaks, towers, give the name to the crown jewel park of Chile, The Torres del Paine National Park.
The park is 242.000 hectares large and it was established in 1959. It is located 112 kilometres North of Puerto Natales and 312 kilometres North of Punta Arenas. It is crossed by several rivers and has five lakes, water falls. These waterways emerge from four glaciers that make their way into the park and make it possible to grow flora and fauna. There is visible pumas, guanacos, rheas, South American deer, black-necked swans and condors. The park was listed as a World Biosphere Reserve by UNESCO in 1978.

Video © Adrián Soto

The park has been elected as the fifth most beautiful place in the world in 2013 in a special issue of National Geographic. No wonder that it has become one of the most popular hiking destinations of South America. Last year 250 000 people visited the park. There are a plenty of facilities for trekking. There are well-marked trails and well equipped mountain shelters. Regular buses take trekkers from Puerto Natales to the heart of the park. The traveler can hike for a few hours and up to one week, in one of the most breathtaking landscape of the world.
An extensive reportage was published in the website of the Finnish Guild of Travel Writers. Below you find in Finnish part of that work. The above text contain abstracts.

The Paine mountain range view from the Pehoé lake. Photo © Adrián Soto

Patagonian historiassa romantiikka on kaukana

Kun eurooppalaiset saapuivat näille kaukaisille seuduille, he olivat todella hämmästyneitä. Paikannimet kertovat hyvin heidän mielentiloistaan: Turhalahti, Nälkäsatama, Viimeisen Toivon vuono, Lohduttomuuden saari, Kärsimyksen käytävä. Portugalilainen löytöretkeilijä Fernão de Magalhães löysi jalanjälkiä, jotka olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Iberian niemimaan miehen omat jäljet. Hän nimesi paikalliset asukkaat isojalkaisiksi eli Patagoneiksi. Sen jälkeen alue pysyi suhteellisen rauhallisena, ja intiaanit, Tehuelchesit, jatkoivat elämäänsä ikivanhojen perinteidensä mukaan.
Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä tuuli on armoton ja kondori on ilman herra. Kasvillisuus on niukkaa. Kun 1800-luvun alussa teollinen vallankumous lähti Euroopassa koville kierroksille, Patagoniassakin alkoi tapahtua.
Falklandin saarelta Patagoniaan tuodut lampaat vaativat paljon ruohoa ja siten isoja maatiloja. Käsittämättömästi Argentiinan ja Chilen valtiot lahjoittivat miljoonia ja miljoonia hehtaareja espanjalaiselle, saksalaisille, englantilaiselle ja ranskalaiselle yrittäjille, jotka alkoivat hävittää guanakoa, Tehuelche-intiaanien tärkeintä saaliseläintä. Myöhemmin intiaaneja metsästettiin maanomistajien toimesta. Kaikki tämä tapahtui vain sata vuotta sitten. Suurmaanomistajien kerhoon mahtui kourallinen miehiä.
Patagoniassa voi vielä nähdä tuhansia lampaita piikkilankojen takana. Se tarkoittaa, että vaikka villa- ja lihabisnes on nähnyt parempiakin aikoja, se on edelleen kannattavaa puuhaa. 1970-luvulla toimittaja ja kirjailija Bruce Chatwin julkaisi teoksen Patagonia, Patagonia, joka nousi suureen suosioon. Chatwin oli alueella puoli vuotta ja haastatteli ihmisiä, jotka olivat paenneet kotimaastaan, mutta ei juuri antanut tilaa alueella tapahtuneille julmuuksille.
Eteläisimmän Chilen tunnetuin nähtävyys on kansallispuisto Torres del Paine. Vuonna 1959 perustettu puisto on kooltaan 120 242 hehtaaria. Alueen tunnus on kolme graniittitornia, joka nousevat 3000 metriä korkeiden vuorten keskeltä. Puistossa on puoli tusinaa järveä, useita jokia ja vesiputouksia. Suurin osa vesistä on peräisin neljästä jäätiköstä, jotka ulottuvat puiston asti.
1978 Unesco julisti Torres del Painen maailman biosfäärin suojelukohteeksi. Täällä elävät rauhassa guanakot, kondorikotkat, nandut ja puumat. Puisto sijaitsee 120 kilometrin päässä Puerto Natalesista, joka on luonnollinen tukikohta alueella vieraileville.
Upeasta puistosta on tullut kasainvälinen patikointiparatiisi. Vuosittain noin 250 000 ihmistä saapuu nauttimaan paikallisen luonnon kauneudesta. Patikointireittejä on joka lähtöön, kestoltaan muutamasta tunnista kokonaiseen viikkoon.

The elegant guanaco were hunted to almost extinction by the large land owners. Photo © Adrián Soto

South America´s ostrich, Rhea also lives in the park. Photo © Adrián Soto

The black-necked swans are common visitors in the park. Photo © Adrián Soto

The Paine mountain range viewed from the Toro Lake at sun set. Photo© Adrián Soto

The Viennese Cafés keep their Amazing Charm

July 14, 2015

Text and Pics by Adrián Soto

Vienna is an impressive Imperial capital, the home of Waltz, as well as the main city for European Cafe culture
Downtown between Imperial buildings American and Italian Cafe has grow during the last years like mushrooms in Autumn. However the old traditional Viennese Cafés do not loss their charms. The Viennese are very loyal to their cafes, and they might spend hours there meeting friends, talking about politics, musics, gastronomy or just reading newspapers.
There are some 580 kaffeehäuser, cafes in town, and some 300 bakeries. Almost every cafe has a long story. In a way, for the Viennese there are a sort of temple. There are a number of classic cafe like Cafe Mozart located just behind the famous Opera House where it is said that Wolfgang Amedeus himself just to come for a cup of coffee or a drink. Café Central is one of the European top-3. It is an elegant, but not expensive cafe. It has an spacious main room with a fine neo-classic ceiling. Here Leo Trotsky and other intellectual planned the European revolutions. In Café Landtmann, bust behind the National Theater, use to come Sigmund Freud during his therapy break for a drink.
These are abstracts of the larger below article was published by the new Finnish Travel Journalism website Matka.24.com as well as for the main weekly in Finland Seura.

In Café Mozart writter Graham Green wrote most of his novel The Third Man. Photo © Adrián Soto

In Café Mozart writter Graham Green wrote most of his novel The Third Man. Photo © Adrián Soto

The elegant Café Central has been the home of many intellectuals. Photo © Adrián Soto

The elegant Café Central has been the home of many intellectuals. Photo © Adrián Soto

Wien on valssin ja eurooppalaisten kahviloiden pääkaupunki. Lähes jokaisella vanhalla kahvilalla on oma kiehtova tarinansa.

   Vaikka Wienin keskustaan on ilmestynyt monia amerikkalaisia ja italialaisia kahvilaketjuja, vanhat paikalliset kahvilat pitävät tiukasti pintansa. Jos wieniläiseltä tiedustelee mukavaa kahvilaa, tämä ottaa asian tosissaan ja voi kahvilan nimen lisäksi kertoa jopa perustelut suositukselleen. Kaupungissa toimii arviolta 580 kahvilaa ja lähes 300 konditoriaa, joilla on myös A-oikeudet ja jotka kilpailevat keskenään yhtä kiivaasti kuin kahvilatkin.
  Kahvilat ovat olleet wieniläisille pitkään eräänlaisia temppeleitä, joissa istutaan keskimäärin kolme tuntia päivässä. Siellä tavataan tuttuja, sukulaisia ja yhteistyökumppaneita, luetaan lehtiä, puhutaan politiikasta, kulttuurista ja gastronomiasta. Ja jos ei keksitä muuta puhuttavaa, päivitetään kaupungin juoruja. Kahvila on niin vahva instituutio, että tunnetut poliitikot, kulttuurivaikuttajat ja muut julkkikset saavat lempikahviloissaan aina oman nimikkopöydän.
   Monet klassikkokahvilat ovat toimineet reilusti yli sata vuotta, ja ne valmistavat leivoksia vanhojen salaisten reseptien mukaan. Keittiöt sen sijaan ovat omaksuneet kansainvälisiä virtauksia.

Kahvilat ovat wieniläisille eräänlaisia temppeleitä,joissa istutaan keskimäärin kolme tuntia päivässä.

   Wieniläiskahviloiden seinät, lattiat ja pöydät on usein tehty marmorista, ja tarjoilijoiden pukukoodi on tyyliltään klassinen tumma takki tai liivi ja valkoinen paita. Henkilökunta on tärkeä osa menestyksekästä instituutiota. Tarjoilijat ovat rauhallisia eivätkä hermostu edes silloin, kun sisään eksyy huonosti käyttäytyviä matkailijoita. Kun istahtaa kahvilan pöytään, pari tuntia hujahtaa nopeasti hyvän kahvin ja kiinnostavan lehden seurassa.
  Legendan mukaan turkkilaiset piirittivät Wieniä 1600-luvun loppupuolella. Armenialainen kauppias Kolschitzky kävi kauppaa molempien rintamalinjojen puolella, ja ilmoitti puolalaisten kuninkaalle Wienin ahdingosta. Puolalaiset tulivat wieniläisten avuksi, ja kaupunki vapautui. Palkinnoksi Kolschitzky sai luvan avata kaupungin ensimmäisen kahvilan Pyhän Stephanin tuomiokirkon vieressä. Siitä lähtien wieniläiset ovat rakastaneet kahvia ja kahviloita.
   Wiener Kaffeehäuser on maaginen sanapari. Näissä kahviloissa ovat istuneet ja viihtyneet muun muassa Mozart, Beethoven, Strauss, Haydn, Lenin, Trotski, Andy Warhol, Marlene Dietrich, Hillary Clinton ja Paul McCartney.
 

Café Central
   Wienin entisen pörssin tiloissa toimiva kahvila on ehkä Euroopan kuuluisin Venetsian Florianin jälkeen. Vuodesta 1876 lähtien toiminut kahvila on ollut yksi kaupungin politiikan ja kulttuurin näyttämö. Kerrotaan, että Lenin ja Trotski suunnittelivat täällä Venäjän vallankumousta, ja että nuori ja köyhä Adolf Hitler kävi myymässä maalauksiaan kahvilan asiakkaille.
   Korkeat, jättiläismäiset goottilaispylväät tuovat mieleen kirkkosalin. Takaseinältä katselevat Itävalta-Unkarin keisari Franz Josef ja keisarinna Elizabeth. Keskellä salia on piano, joka soi arkipäivisin viiden jälkeen. Kahvilassa on paikallisen runoilijan Peter Altenbergin patsas. Runoilija teki kahvilasta lähes oman kotinsa. Kunniavieraista voi mainita muun muassa nimet Franz Kafka, Alfred Polgar ja Sigmund Freud.
   Yksi kahvilan bravuureista on tryffelikakku. Hyvä wieniläinen kahvi ison kakkupalan kera maksaa 9 euroa, ja lounaankin saa alle 20 eurolla. Täällä voi lukea rauhassa kaikkia johtavia eurooppalaisia lehtiä.
Herrengasse 14 Strauchgassen kulmassa
http://www.palaisevents.at
 
Café Mozart
   Kun kirjailija Graham Green ja ohjaaja Carol Reed etsivät filmauspaikkaa elokuvalle Kolmas mies, he löysivät tästä kahvilasta sitransoittaja Anton Karasin, joka teki elokuvan kuuluisan musiikin. Kahvila sijaitsee Oopperatalon takana Albertina-aukiolla, ja sen iso terassi on kaupungin must-paikka. Itse Wolfgang Amadeus kävi täällä kahvilla. Myöhemmin aukiolle pystytettiin Mozartin patsas, mutta sittemmin se on siirretty Wienin kaupunginpuistoon.
   Salia valaisevat mahtavat kristallikruunut ja seiniä koristavat komeat peilit. Tarjoilijat ovat aina rauhallisia, tapahtuipa mitä tahansa. Oopperailtoina kahvilassa käy paljon musiikinystäviä alkuillasta, ja näytöksen jälkeen siellä voi nähdä oopperadiivoja ja kuuluisia tenoreja. Yksi kahvilan bravuureista on tafelspitz-naudanlihapata.
Albertinaplatz
http://www.cafe-wien.at

Café Griensteidl is very popular among the Viennese. Photo © Adrián Soto

Café Griensteidl is very popular among the Viennese. Photo © Adrián Soto

In Café Landtmann Sigmund Freud has his own table. Photo © Adrián Soto

In Café Landtmann Sigmund Freud has his own table. Photo © Adrián Soto

Café Griensteidl
Yksi Wienin vanhimmista kahviloista sijaitsee vastapäätä keisarillista palatsia. Se on paikallisten suosiossa, koska hinnat ovat pysyneet kohtuullisina. Tomaatti-mozzarella-basilika -salaatti maksaa 7,40 euroa ja 16 senttilitraa viiniä 3,70 euroa. Griensteidl on suosittu myös siksi, että se sijaitsee aukiolla, jolta pääsee Wienin tärkeimmille kauppakaduille; Kohlmarktille ja Grabenille. Vastapäätä kahvilaa toimii maailmankuulu espanjalainen ratsastuskoulu. Esitykset ovat joka aamu kello 11. Aikuisten lippu maksaa 16 euroa, alle 16-vuotiaan 8 euroa.
Michaelerplatz 2
http://www.cafe.griensteidl.at

Café Landtmann
Mahtava kahvila-ravintola sijaitsee parlamenttia vastapäätä kansallisteatterin takana. Se on tällä hetkellä päivisin poliitikkojen ja liikemiesten kokoontumispaikka, ja illalla siellä viihtyvät teatteri-ihmiset. Landtmann oli Sigmund Freudin kantapaikka, ja siellä viihtyi myös Hollywood-tähti Burt Lancaster kaupungissa työskennellessään. Kahvila on toiminut vuodesta 1873. Upeisiin puitteisiin nähden paikka on melko edullinen. Esimerkiksi tartar-pihvi maksaa 14 euroa. Keittiön loistavinta antia ovat Apfelstrudel-omenakakku ja Wieninleike.
Dr.Karl-Lueger-Ring 4
http://www.landtmann.at

Konditoria Demel
Itävaltalaisista konditorioista kuuluisin on Demel, joka on toiminut vuodesta 1786 ja palveli aikoinaan keisariakin. Demel sijaitsee suuren Kohlmarkt-kauppakadun alkupäässä lähellä keisarillista palatsia. Jos pitää leivoksista ja makeasta, tämä on oikea valinta. Asiakkaat pääsevät kurkistamaan, kun kondiittorimestarit työskentelevät lasin takana. Wienin legendaarinen konditoriasota puhkesi 1930-luvulla. Itävalta-Unkarin kuuluisan diplomaatin, prinssi von Metternichin lempileivos oli Sacherkakku, jota hän sai maistaa hotelli Sacherissa. Perinteisessä wieniläisessä suklaakakussa on kerros aprikoosihilloa sekä suklaakuorrutus. Sacher-hotellin perilliset taistelivat saadakseen yksinoikeuden kakun nimeen, joka oli jossakin vaiheessa siirtynyt Demelille. Kiista ratkaistiin kompromissilla siten, että hotelli kirjoittaa kakun nimen yhtenä sanana väliviivan kanssa ja Demel kahtena.
Demelin henkilökunta on pelkästään naisia. Konditorian pohjakerroksessa toimii marsipaanimuseo.
Kohlmarkt 14
http://www.demel.at

Café Landtmann has been open since 1873. Photo © Adrián Soto

Café Landtmann has been open since 1873. Photo © Adrián Soto

Cafeé Central has been open since 1876 and here use to be the Vienna Stock Exchange. Photo © Adrián Soto

Cafeé Central has been open since 1876 and here use to be the Vienna Stock Exchange. Photo © Adrián Soto

The Ancient Gods have not abandoned Crete

July 12, 2012

Hermes the messenger of Zeus gave the lyre to Apollo. Here a modern Apollo playing in Fragokastelo in the southern shore of Crete ©Adrián Soto

Hania. A view from the Hill of Prophet Elias ©Adrián Soto

Text and pics from Adrián Soto
Crete is a magnificent island. It is a land of legends, of an impressive natural beauty and of fascinating people. Even now, when Greece is in the centre of an economic turmoil and going through a deep depression, the Cretans look the future with optimism. “In time like this one, I go back to our Minoan and Ancient Greek legends, and there I find the necessary peace for my soul” told me a school teacher in the city of Hania.
It was here where Rhea gave birth to her son Zeus, that later on was the master of the Olympia mountain. Everything in the island makes feels the visitor why this place was chosen by the Gods as the scene of their doing, great and small. The valleys provide a great view with endless olive plantation and the colourful orange trees. In Crete there are some 35 million olive tree and 5 million orange trees.
Crete join Greek state only in 1913, and they did so on their own free will. They still said first to be Cretans than Greeks. For centuries they have kept their identity. Not even the tourist invasion that started in 1970`s have weakening that particular identity. “Here in Crete, we have a better situation than in the big cities like Athens or Thessaloniki where people have lost 30-40% of their incomes in the last four years, Here we are better off, because we have a efficient tourist industry and because we have a very productive country side”, told me Crete Vice-Regional Governor Apostolos Voulgarakis.
The economic crisis affecting Greece is so tough that for four years now there is not public money for keeping the tourist infrastructure, that might start to damage very soon. Private local business men are going extraordinary efforts to keep the hotels and taverns in good shape. “We re doing our best to keep the tourists happy, but this is also difficult because there is not money flowing from the bank”. told Hania´s Hotels Associations President Manolis Giannoulis.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 6-7/2012. Hereby text are abstracts.

Alennusmyynnissä KREETAN HANIA

Kriisi iski, turistiale -30% mutta kapakoitsija aikoo kestää. Suomalaisten suosimassa lomakohteessa talouskriisi vaikuttaa matkailun, ja hinnat rukapaikoissa ovat pudonneet

Kreetan Haniasta on tullut muutamassa vuodessa suomalaisten suosituin kesäviettopaikka Kreikassa. Finanssikriisi vaikuttaa matkailuun, ja hinnat tavernoissa ja ravintoloissa ovat pudonneet jopa 30 prosenttia. Paikalliset matkailuyrittäjät luottavat sinnikkäästi Pohjoismaiden matkailijoihin.

Apostolis Apostolakis on Hanian tunnetuimpia ravintoloitsijoita. Hänen kalaan erikoistunut ravintolansa sijaitsee Venetsialaisen sataman itäisellä laiturilla. Ravintola Apostolis avasi ovensa jo vuonna 1976, ja se on sekä kreetalaisten että matkailijoiden suosiossa.
− 2007 oli vielä hyvä vuosi. Sen jälkeen asiat ovat menneet huonoon suuntaan. Minä olen joutunut pudottamaan hintoja jopa 30 – 40 prosenttia, sanoo 60-vuotias herra Apostolakis.
− Kreikkalaisten palkat ja eläkkeet ovat laskeneet, ja heidän rahankäyttönsä on supistunut huomattavasti. Samaan aikaan raaka-aineiden hinnat ovat pysyneet ennallaan. Hyvänä kesäpäivänä minä myyn täällä ravintolassa jopa 100 kiloa tuoretta kalaa, jatkaa ravintolanpitäjä.
− Kaiken lisäksi ravintolapalveluiden ALV on noussut 13.sta 23 prosenttiin. Minä luotan siihen, että kesän aikana tilanne alkaa parantua. Myös turistit tuovat oman hyvän panoksensa meidän arkipäivään, sanoo Apostolakis.
Tunnetulla ravintoloitsijalla on 14 työntekijää, joista viisi on hänen oman perheensä jäseniä. Entinen kalakauppias, herra Apostolakis, aikoo lähteä eläkkeelle vuoden kuluttua. Hänen tyttärensä Niki on valmis ottamaan ravintolan haltuunsa.
− Me työskentelemme kovasti. Kyseessä on Kreikan maine, sanoo Niki.
Herra Apostolakis kertoo, että vuosien varrella hän on tullut hyväksi tutuksi monien suomalaisten kanssa.
− Minulle tulee postikortteja Suomesta, ja olen saanut kutsun vierailla Helsingissä, mutta en vielä uskalla lähteä, nauraa ravintola Apostolisin isäntä.
Hanian kauppahallin lähistöllä taksiyrittäjä Ioannis Dousmanis odottaa matkailusesongin vilkastumista. Hän on ollut alalla viisi vuotta, ja hänen autonsa on viittä vaille maksettu.
− Tilanne on todella kurja. Bensalitran hinta on jo 2 euroa, vakuutusmaksut nousevat ja taksipalvelujen ALV nousi 13:sta 23 prosenttiin. Tämä kaikki tarkoittaa, että työtä on vähemmän. Tällä hetkellä en voi elättää perhettäni, hän sanoo.
− Jopa turistien käyttäytyminen on muuttunut huomattavasti. Nyt joka ikinen ajo vaati pitkät neuvottelut, jatkaa 42-vuotias Dousmanis
Hanian vanhassakaupungissa, Zemaeliou-kadulla, Alexandros Spanoudakis pitää matkamuistoliikettä. Hän on ollut kahdeksan vuotta alalla.
− Minä myyn lähes ainoastaan kreetalaista tavaraa. Vuosi 2011 oli vielä hyvä. Nyt asiat ovat epävarmalla kannalla, mutta voi olla, että pääsemme samoihin myyntilukuihin kuin viime vuonna, sanoo 37-vuotias Alexandros.
Hänen liikkeensä on hyvällä paikalla vilkkaassa kadunkulmassa. Liikehuoneisto on kooltaan noin 70 neliömetriä, mutta Alexandros on laajentanut reviiriään melkoisesti kadun puolelle. Hänen myydyimmät tuotteensa ovat oliiviöljy, hunaja ja keramiikka.
− Turistien käyttäytyminen on muuttunut jonkun verran. Minä uskon, että se johtuu matkanjärjestäjistä ja matkatoimistoista, jotka neuvovat asiakkaita tinkimään hinnoista. Nyt ei kuitenkaan olla Turkissa tai Egyptissä, hän sanoo.
Spanoudakis kertoo myös, että viranomaiset valvovat nyt tiukasti verotusta.
− Lähes kaikkien tuotteiden ALV on noussut. Minun voitoistani valtio ottaa 40 prosenttia, ja sen lisäksi tulee vakuutus, sähkö- ja puhelinkulut. Minä en valittaisi, vaikka valtio ottaisi jopa 70 prosenttia, mutta haluaisin jotain vastiketta, ja tällä hetkellä en saa mitään, sanoo Alekxandros, joka pitää liikettä vaimonsa kanssa.
Kuten monet maanmiehensä, hän on menettänyt uskonsa Kreikan
poliittiseen eliittiin.
– Poliittiset puolueet ovat osa ongelmaa eikä sen ratkaisu. 40 vuoden aikana ne ovat johtaneet tätä maata, ja tuskin ne vievät Kreikan ulos tästä kriisistä, sanoo Aleksandros Spanoudakis.

Hanian vanhakaupunki: Historia ja kulttuuri
Hanian maakuntaan tulee vuonna 2011 peräti 800 000 turistia, ja 80 prosenttia heistä Pohjoismaista. Suomesta Haniaan saapuu 85 000 matkailijaa. Näin Suomi on Hanian alueella kolmanneksi suurin turistimaa, Ruotsin ja Norjan jälkeen. 75 prosenttia alueen tuloista saadaan matkailusta.
Hanian kaupungissa on noin 100 000 asukasta, ja se on saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen. Kaupungin kirkkain vetonaula on Venetsialainen satama, jonka leveällä promenadilla on aina vilkasta. Se on kaupungin ylpeys, olohuone ja suosituin kohtauspaikka niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa.
Satama on nousevan kuun muotoinen, ja sen etulinjassa on lukuisia 1500-luvulta peräisin olevia venetsialaistyylisiä rakennuksia. Niiden seassa on turkkilaistyylisiä rakennuksia, ja jopa yksi moskeija nousee paraatipaikalla. Tämä kertoo kaupungin rikkaasta ja pitkästä historiasta.
Oikeastaan historiakierros on hyvä aloittaa Arkeologisesta museosta (Halidon-katu 30), joka sijaitsee entisessä venetsialaisessa basilikassa. Täällä voi ihmetellä Kreetan 4500 vuotta vanhaa upeaa historiaa aina Minolaiskultuurista lähtien. Halidon-kadun varrella on myös Hanian tuomiokirkko.
Tästä on hyvä jatkaa kapean kujan kautta vanhankaupungin länsiosaan. Aluetta kutsutaan nimellä Topanas. Se on täynnä huviloita ja pieniä yllätyksiä. Dominoiva rakennus on entinen venetsialainen linnoitus, missä toimii nyt kiinnostava Merimuseo.
Vanhankaupungin itäpuolella sijaitsee Splanzia-korttelit. Alue on hyvin suosittu paikallisten keskuudessa. Pikkuputiikit ja opiskelijapaikat nukkuvat päivällä ja vilkastuvat illan tullen. Alueen merkittävin rakennus on Agios Nikolaosin kirkko, jossa on kellotornin lisäksi myös minareetti. Se kertoo italialaisten ja turkkilaisten ajoista.
Vanhassakaupungissa kannattaa kävellä vielä Halidon-kadun kautta Shridlof- kadulle, joka tunnetaan nahkakatuna. Nahkatuotteita on tarjolla runsaasti, mutta kaikki ei ole aitoa kreetalaista tavaraa. Tämän kadun kautta on hyvä jatkaa Kauppahalliin, joka on vanhankaupungin muurien ulkopuolella. Vuonna 1913 rakennettu ristinmuotoinen halli on paras paikka ihailla kreetalaisia tuotteita maalta ja mereltä. Hinnat ovat hieman korkeammat kuin supermarketeissa, mutta ne takaavat tuoreuden ja hyvän laadun. Täällä juhlittiin virallisesti Kreetan liittymistä Kreikan valtioon vuonna 1913.
Kesäaikaan vanhassakaupungissa voi vierailla jopa 10 000 ihmistä päivässä. Se pistää silmään, että onneksi alueelle ei ole rakennettu isoja hotelleja.

The Anciant Gods have not abandoned Crete

Kalives, a lovely spot in the northern shores of Crete.©Adrián Soto

The Anciant  Gods have not abandoned Crete

Apostolos Vouylgarakis the Vice-regional Governor of Crete, a Pasok man. ©Adrián Soto

Hanian maakunnan kolme upeaa hiekkarantaa
Lapsiperheelle voi historiapäivän jälkeen suositella vesipuistoa. Hyvätasoinen Limnoupolisin vesipuisto sijaitsee noin 7 kilometriä kaupungista sisämaahan päin. Hanian uimaranta-alue sijaitsee kaupungista länteen, ja se on noin 25 kilometriä pitkä. Agioi Apostolin ranta- ja puistoalue on noin viiden kilometrin päässä kaupungista. Siellä on kaksi hyvää uimarantaa, ja paikka on hyvin suosittu kaupunkilaisten keskuudessa. Eteenpäin kohti länttä on rantoja, jotka ovat tuttuja monille suomalaiselle, kuten Staros ja Platanias.
Tie jatkuu rantaviivan tuntumassa. Kun tullaan Rodoposin niemimaalle, kannattaa poiketa oikealle kohti Kolimbaria. Se on pieni satama, jonka tuntumaassa on merkittävä ortodoksiluostari Moni Gonias, missä on ainutlaatuisia ikoneja.
Rantatie jatkuu Kissamosin 3 000 asukkaan pieneen kaupunkiin kahden niemimaan välissä. Täällä kannattaa käydä syömässä vaikka ravintola Cellerissä, missä omistaja Stellios Milonakis tarjoaa paikallista ruokaa ja itse tehtyjä viinejä.
Kissamosista pääsee veneellä Gramvousan saarelle, jossa on Balosin hieno turkoosi laguuni ja uimaranta. Laiva lähtee aamulla klo Kissamosista 10:00, ja paluu Balosilta on 16:30. On sanottu, että Balos on yksi Kreikan kuvatuimmista paikoista. Täällä vierailivat myös Prinssi Charles ja Prinsessa Diana. Balosin niemimaa on suojeltu, ja se tarjoaa häikäiseviä maisemia niille, jotka patikoivat 16 kilometriä Kissamosista Balosiin.
Kissamosista voi myös ajaa noin 10 kilometrin päähän länsirannikoille Falassarnan ranalle. Se kuulu Kreetan uimarantojen top 5:een. Rannan vieressä on arkeologinen alue, joka kertoo hellenistisestä ajasta. Falassarnasta löydetyt aarteet ovat Kissamosin arkeologisessa museossa. Täältä tie lähtee kohti etelää. Matkan aikana voi ihailla oliivilehtojen runsautta. Kreetan saarella on noin 35 miljoonaa oliivipuuta ja noin viisi miljoona appelsiinipuuta. Matkalla kohti vuoria voi nähdä myös paljon kastanjametsiköitä ja katajia.
Tie vie muutamaan vuoristokylään kuten Elos ja Kefali, missä voi pysähtyä ja syödä alueen erikoisuuksia, kuten vuohen- ja kaninlihasta valmistettuja herkkuja. Tie jatkuu kohti saaren lounaisosassa sijaitsevaa Elefonessin uimarantaa. Jos kaipaa valkoista hiekkaa ja paljon aurinkoa, on Elefonessi oikea paikka. Se näyttää enemmän Karibianmeren rannalta kuin Välimereltä. Tämä matala ranta sopii erinomaisesti lapsiperheille. Alue on myös suojeltu, ja se kuuluu EU:n Natura 2000 -ohjelmaan. Kesällä voi olla tungosta ja palvelut ovat niukat.

Valkoiset kylät, vuoristojen rotkot
Elefonessista on jo helppo piipahtaa saaren etelärannikolle. Tie vie kohti Paleohoraa. Noin 2 000 asukkaan kylä sijaitsee kapealla niemimaalla Libyanmeren rannalla. Kylän neljä katua kulkevat suoraan pohjois-etelä-suunnassa, ja molemmille puolille jää hiekkaranta. Itäpuolella on kivikkoinen ranta ja satama. Länsipuolella on kylän ylpeys: leveä, upea ja puhdas hiekkaranta, missä voi katsella saaren komeimpia auringonlaskuja.
Paleohora on melko vilkas kesällä. Kello 18:00 kadut suljetaan moottoriliikenteeltä, ja ravintoloitsijat tuovat pöydät ja tuolit ulos kaduille. Syntyy hauska sekamelska paikallisen ja turistien kesken. Haniasta on päivittäin kolme bussivuoroa Paleohoraan.
Satamasta lähtee laivavuoroja kohti Sougiaa, Agia Roumelia, Loutroa ja Sfakiaa maakunnan itäreunalla. Näiden kylien värit ovat vitivalkoinen ja tummasininen. Kylät sijaitsevat vuorten juurella ja niihin pääsee vain laivalla. Poikkeus on Sfakia, jonne pääse myös maanteitse. Tällä alueella on mahdollista patikoida lukuisia rotkoja pitkin, jotka ovat eläin- ja kasviparatiiseja. Tunnetuin rotko on Samaria, joka lähtee korkealta Valkoisilta vuorilta kohti rannikolla sijaitsevaa Agia Roumelia. Se on kova sana eurooppalaiselle patikointikansalle.

Viinit ja luostarit
– Meidän maakunta on täynnä kauniita paikkoja. Menkää maaseudulle, niin etelään kuin pohjoiseenkin. Esimerkiksi Apokoronasin alueella on monta aitoa kreetalaista kylää perinteisine tavernoineen. Moni niistä on todella sharmikas, sanoo Hanian Hotellien omistajayhdistyksen puheenjohtaja Monolis Giannoullis.
Apokoronas on vehreä alue, joka sijaitsee Haninan kaupungista itään. Kylät kuten Vrisses, Vamos tai Kalyves sopivat hyvin leppoisan päiväretken kohteeksi. Niihin pääsee kätevästi bussilla. Kalyves on monille suomalaisille jo tuttu, ja siellä on mukava uimaranta. Tällä alueella voi myös tutustua kreetalaisiin viineihin. Noin neljä kilometriä Vrissesista löytyy Alikampos, missä Dourakisin perhe pitää viinitarhaa. Dourakiswineryssa maistajaiset ja suolainen pikkupurtava maksaa vain viisi euroa. Kreetalaiset viinit on usein tehty saaren omista rypäleistä, kuten Romeiko, Vilana ja Laitiko. Valkoviinit ovat monesti punaviinejä parempia.
Hanian maakuntanmatka ei ole täydellinen, jos ei piipahda Akrotirin niemimaalla. Akrotiri sijaitsee Haniasta koilliseen. Siellä on lentokenttä ja kaksi luostaria, Agia Triada ja Moni Gouverneto. Mutta ennen lähtöä Akrotiriin kannattaa pysähtyä heti kaupungin ulkopuolella Profetta Eliaksen kukkulalla, mistä on mahtava näköala kohti Haniaa. Täällä on Kreetan ja Hanian suuren miehen, Kreikan entisen pääministerin Eleftherios Venizelosin hauta.
Agia Triadan luostari seisoo keskellä viinitarhaa. Se näyttää enemmän linnoitukselta kuin pyhältä paikalta. Kaksi venetsialaista aatelisveljestä rakennutti luostarin vuonna 1631 käännyttyään ortodoksiseen uskoon. Sisäpihan appelsiini- ja sitruunapuutarha on todella rauhallinen miljöö. Neljä kilometriä pohjoiseen on vielä mahtipontinen luostari, Moni Gouverneto. Sekin on rakennettu venetsialaisten toimesta, ja antaa vahvan italialaisen vaikutelman.

The Cretan cuisine. Cretan salad and sardines in olive oil and vinegar. ©Adrián Soto

The anciant Gods have not abandoned Crete

Loutro in the southern shore of Crete, it can be reached only by boat.©Adrián Soto

Riga ready to become a Summer Hit

December 27, 2011

Riga Panoramic: The Daugava river, the hangers of the market place and the TV-Tower: Foto: Adrián Soto

Text and Pics: Adrián Soto
Riga is the capital and the largest city in Latvia, with its almost 800 000 inhabitants it is also the largest city in the Baltic Countries. Riga was founded 801 years ago and it was an important centre for the Hanseatic League. The city historical centre is UNESCO Heritage Site , due to its Art Nouveau architecture. The city will be European Cultural Capital in 2014.
Riga is a cosmopolitan city with a large Russian speaking minority. A huge market operates aside the Railway Station, and close to the shores of Daugava River. It work daily at the Germans-built former Zeppelins hangers and it is the largest market place in Northern Europe.
“IT is very easy to come to Riga. Now we have good air connections and the city offers something to everybody: it is perfect site for a city-break and the cultural offers is really vast. We are improving a lot on gastronomy and the Riga´s people is easy going”; said Gastons Neimanis from Riga Tourism Development Bureau.
Among the many festivals taking place in Riga during Spring-Summer period. I can mention Go Blond-Festival. Marika Gederte is a blond from Riga, and she and her friends invited to all European blonds to have fun in Riga the first week of June.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 5/2011. Hereby text are abstracts.

Pleaseant moment at Albert-Street in the Art- Nouveau quarter. Foto Adrián Soto

Riiasta uusi kesähitti

Teksti ja kuvat Adrián Soto. Kuvat
Vain tunnin lentomatkan päässä odottaa Riika, pohjolan Pariisi. Monipuolinen metropoli on aivan upea city-break-kohde. Se tarjoaa eurooppalaisemman miljöön kuin muut balttien pääkaupungit.

Nuori kokki Aleksandar Locmelis-Manevski nousee varhain joka aamu ja käy ruokaostoksilla Riian kauppatorilla. – Täältä saa parhaat raaka-aineet, mutta pitää tulla heti aamulla. Hintataso on usein halvempi kuin supermarketeissa, hän sanoo ja puntaroi kädessään komeaa kuhaa.
Kokonaisen kuhan kilohinta on noin 7,5 euroa, siis puolet siitä mitä se maksaisi Hakaniemen torilla Helsingissä. Olemme Riian kauppatorin kalaosastolla. Se on valtava halli, joka on noin neljä kertaa Hakaniemen hallin kokoinen.
– Päivittäin myymme täällä noin 3 000 kiloa kalaa, ja asiakkaita on noin 6 000. Täällä työskentelee noin 400 ihmistä, kertoo kalahallin johtaja Vineta Eihvalde.
Riian kauppahalli (Centrāltirgus) sijaitsee aivan vanhakaupungin tuntumassa lähellä rautatieasemaa. Alueella on viisi valtavaa zeppeliinihangaaria, jotka saksalaiset rakensivat Ensimmäisen maailmansodan aikana. Kauppatori on toiminut täällä yhtäjaksoisesti vuodesta 1929 lähtien. On arvioitu, että lauantaisin torilla käy jopa puoli miljoonaa ihmistä. Riian kauppatori on kirkkaasti Pohjois-Euroopan suurin.
Kokki Alex on juuri täyttänyt 30 vuotta, ja nyt hän toimii pääkokkina trendikkäässä Garage-ravintolassa. Torilta hän ostaa kuhan lisäksi keltaisia kurpitsoja, ohranjyviä ja suolattuja sieniä. Alexin valmistamalla loistavalla aterialla on alkuruokana kurpitsakeittoa ja pääruokana paistettua kuhaa sekä jyvärisottoa ja sieniä.
Garage on rento ravaintola-baari, missä voi piipahtaa vaikkapa viinilasilliselle. Ravintola sijaitsee Bergas Bazār -korttelissa lähellä rautatieasemaa. Kortteli on moderni, ja siellä toimii ravintolan lisäksi pieniä taidekauppoja sekä palkittu boutique-tyylinen Hotel Bergs. Ilmapiiri on rento ja miellyttävä.
Noin 400 metrin päässä Bergas Bazārista virtaa Pilsetas-kanava, jonka ympärille levittäytyvä laaja puisto on 800 000 asukkaan kaupungin olohuone ainakin keväällä ja kesällä. Puistosta löytyy Latvian kansallisooppera ja Latvian Vapauden muistomerkki, joka sijaitsee ylätason kävelykadulla.
Puiston pohjoisnurkalta löytyy Elisabetes- ja Alberta-katu. Täällä on Riian arkkitehtuurin ylpeys, kaksi kokonaista jugend-tyylistä korttelia. 1900-luvun alussa syntynyttä taiteen tyylisuuntausta voi ihailla rakennusten julkisivujen lisäksi myös talojen sisällä. Alberta-kadulla toimii pieni mutta hyvin viehättävä jugend-museo.
Riiassa on jopa 800 jugend-rakennusta, ja niitä löytyy myös vanhastakaupungista. Albertalla kannattaa lisäksi vierailla lukuisissa boutique-myymälöissä ja pysähtyä vaikka lasilliselle jugend-kahviloissa kuten Caffee&Launch, jonka vanhojen valokuvien näyttely on todella kiinnostava.
Kanavanvarren puiston eteläpuolella avautuu vanhakaupunki. Se ei ole niin yhtenäinen kuin Tallinnan vanhakaupunki, mutta siellä on paljon nähtävyyksiä, ja alue on ainakin kolme kertaa suurempi Tallinnan vanhaankaupunkiin verrattuna. Vecriga eli vanha keskus on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1980.
Kun kävelee sisään, ensimmäisenä tulee vastaan Liivin aukio (Livu laukums). Sen oikealla reunalla sijaitsee Mustan kissan talo, jonka katolla olevasta kissasta on tullut Riian tunnusmerkki. Tarina kertoo, että talon omistaja tilasi kissan, kun oli lähtenyt ovet paukkuen vastapäätä olevasta kauppakillasta. Oikealle lähtevä katu vie keskiaikaiselle pyöreälle tornille. Ruotsalaisten rakentama torni tunnetaan nimellä Ruutitorni, ja nyt siellä toimii sotamuseo.
Jos kävellee tornista itään, tullee Ruotsalaisten portille, mistä kiven heiton päässä on Riian komeimpiin kuuluva goottilaistyylinen Pyhän Jaakobin katedraali. Se toimii nyt katolisena tuomiokirkkona. Vasta päätä seisoo Latvian parlamenttitalo (Saeima). Tästä on helppo kävellä 200 metriä itään kohti Väinäjoen vilkaisemaan Riianlinnaa, joka toimii presidentin palatsina.
Pils-katu vie Tuomiokirkkoaukiolle (Doma laukums). Täällä toimii kesäisin Latvian suurin terassibaari, jossa istumapaikkoja on 1 200. Täällä pidetään myös hilpeät Go Blonde -festarit (kts. laatikko). Riian tuomiokirkko on Baltian maiden suurin kirkko. Sen rakentaminen aloitettiin 1271, ja sen jälkeen kaikki arkkitehtuurityylit ovat jättäneet rakennukseen oman merkkinsä. Kirkon 6 718-piippuiset urut ovat yksi Eurooppaan upeimmista. Tuomiokirkon aukiolta voi kävellä läpi käsityökojujen täyttämän City-käytävän, joka johtaa kaupungintalon aukiolle.
Tämä keskeinen aukio on myös erittäin suosittu riialaisten parissa. Vastapäätä kaupungintaloa on Mustapäiden talo. Mustapäät olivat eurooppalaisia naimattomia kauppamiehiä, jotka asuivat Riiassa. Alkuperäinen rakennus tuhoutui Toisessa maailmansodassa, mutta se on nyt entisöity. Siellä toimii viihtyisä ja edullinen kahvila.
Kaupungintalon aukiolta on vain sata metriä Pyhän Pietarin kirkolle. Alkuperäinen puukirkko on kärsinyt monessa tulipalossa. Nyt kirkossa on metallikatto, ja hissi vie matkailijat ylös kirkontornin huipulle. Se on Riian korkein piste, ja jos sää sallii, täältä on aivan upea näkymä vanhaankaupunkiin ja Väinäjoelle. Kirkkaana päivänä voi nähdä aina Jurmalan kesäkaupunkiin asti.

– Riiaan on helppo tulla, ja kaupunki tarjoaa kaikkea mitä viikonlopun city-break-matkailija voi odottaa. Meillä on paljon kulttuuritapahtumia, meidän gastronomiamme on nousussa, ja riialaisiin on helppo tutustua, sanoo kaupungin matkailutoimiston johtaja Gastons Neimanis.
Riiassa kävi viime vuonna 750 000 matkailijaa. Neimanisin mukaan luku on 16 prosenttia parempi kuin edellisenä vuonna. Matkailijoiden kotimaiden top-kolme ovat Venäjä, Saksa ja Suomi.
– Olemme satsanneet paljon neljän ja viiden tähden hotelleihin, jotka tällä hetkellä tarjoavat erittäin kilpailukykyisen hinta-laatu-suhteen, jatkaa Neimanis.
Suomalaisille Riika on kerta kaikkiaan edullinen. Esimerkiksi neljän tähden Opera-hotelli tarjoaa 6-7 eurolla lounaan, johon sisältyy alku- ja pääruoka. Suositussa B-bārs-ketjussa lounas maksaa 5-7 euroa.
Riian pubeissa puolen litran olut maksaa yleensä 2-3 euroa, mutta myös edullisempia paikkoja löytyy. Esimerkiksi kauppatorilla olevat pienet baarit tarjoavat oluen 1,5 eurolla, ja voileivät maksavat alle euron.
– Meidän kaupunki paranee koko ajan, ja haluamme, että se on tip top viimeistään vuonna 2014, kun on meidän vuoro olla Euroopan kulttuuripääkaupunki, sanoo johtaja Gastons Neimanis.

A vew of the Old Town. Foto: Adrián Soto

Marika Gederte invite all blond to Riga to join the Go-Blond-Festival: Foto Adrián Soto

Blondipomo Marika Gederte odottaa suomalaisia blondeja

Riian kesä alkaa toukokuu 28. päivänä. Silloin vanhaankaupunkiin kokoontuu suuri joukko latvialaisia ja kansainvälisiä vaaleaverikköjä. Go Blonde -festivaali järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja tapahtumaa pidetään yhtenä Baltian maiden positiivisimmista festareista.
– Kolme vuotta sitten maatamme uhkasi kova lama. Meitä oli 14 naista, jotka päätimme silloin yhdessä perustaa Latvian blondit -yhdistyksen, ja festivaalimme on saanut riemukkaan vastaanoton, sanoo yhdistyksen johtohahmo Marika Gederte.
Tämä kosmetiikka-alan yrittäjä, vaimo ja äiti kieltää, että Go Blonde -festari olisi feministinen tai että se alistaisi naisia. – Me haluamme pitää hauskaa ja tuoda jotain positiivista tähän kurjuuteen. Me emme ole miehiä vastaan, me tarvitsemme heitä, sanoo Marika.
Hän kertoo, että tänä vuonna osa tapahtuman tuotosta menee hyväntekeväisyyteen. Rahoilla autetaan Latvian vammaisia lapsia. Avauspäivän ohjelmassa on muun muassa Marilyn Monroe -look-kilpailu.
Olemme saaneet paljon palautetta. Tänä vuonna on tulossa ryhmiä Uudesta-Seelannista, Brasiliasta, Kanadasta, Espanjasta, ja ehkä Suomestakin. Ei tarvitse olla aito blondi pitääkseen pari päivää hauskaa Riian keskustassa. Viiden vuoden kuluttua Go Blode -festari tulee olemaan yhtä iso ja komea kuin Rion karnevaali, lupaa Marika Gederte.

http://www.goblonde.lv

The best Walking in Tenerife

February 14, 2011

The Village of Aguas. From here departure the coastline route. ©Adrián Soto

The mountain route goes through an impressive Pine forest.  ©Adrián Soto

The Mountain route goes through an impressive Pine Forest. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto
The present article was published by Finland´s evening paper Ilta-Sanomat, on February 9.02.2011. The below version in Finnish is the full original version of the article. The following are abstracts.

The Island of Tenerife possesses a unique diversity in its landscapes and scenery which makes it ideal for people how enjoy getting out on foot.
For nature loving people, the best face of Tenerife is its Green Northern side. In the article i present three walking route. Thiers difficulties is from middle to low. The local bus company TITSA provides wide covering of the spots.
The first route, is along the coastline: From San Pedro de la Rambla to Puerto de la Cruz. The route lead through banana plantations and past delightful old haciendas to a tropical coastline dotted with palm groves, hidden coves and a solitary fort. Absolutely exquisite before getting into town at the El Jardin volcanic sand beach.
The second route is from La Caldera to Aguamansa (Can be extended to La Orotava) The route starts at an impressive pine forest paths and eucalyptus glades lead to impressive vistas of the lush valley sweeping to the coast below whilst the sleeping giant of Mount Teide looms benignly above. The explorer and scientist Alexander von Humboldt described the Orotava Valley  one of the most beautiful places in the world.
The third route: Walking in the Mount Teide crater. It is an unique experience. You don´t any other place in world like this. The highest mountain dominates, whilst weird and wonderful volcanic rock formations create an incredible landscape above the clouds that is a wonder to explore on foot.

Teneriffa kutsuu patikoimaan

 

Teksti ja kuvat Adrián Soto

 

Suomalaisten suursuosikki Teneriffa on monipuolinen lomakohde. Vuoristomaisemien, hiekkarantojen ja kauniiden kaupunkien lisäksi tarjolla on nyt uudenlaista lomailuohjelmaa. Patikoinnin suosio on kovassa nousussa. Parhaat reitit löytyvät saaren vehreästä ja kukoistavasta pohjoisosasta. Patikointi on suhteellisen helppoa, sillä paikallisella TITSA-bussiyhtiöllä on laaja verkosto, ja reittien lähtö- ja päätepisteisiin on hyvät yhteydet.

 

Rannikkoretiti: San Juan de la Rambla – Puerto de la Cruz

Reitti on kaksiosainen, pituudeltaan noin 15 kilometriä ja matka taittuu noin 3,5 tunnissa.

Bussit 363 ja 364 vievät Puerto de la Cruzista San Juan de la Ramblaan. Bussista noustaan pois San Juanin kirkon vieressä. Sieltä pitää kävellä tulosuuntaan noin 50 metriä, kunnes vastaan tulee vasemmalla alamäki, joka johtaa Las Aguasin kylään. Tämä noin 400 asukkaan kylä on aivan meren rannalla, ja sieltä löytyy muutamia hyviä kalaravintoloita ja kesällä myös yleinen uima-allas. Las Aguasista polku lähtee rannikkoa pitkin ja pian vastaan tulee banaaniplantaasi. Reitti kulkee noin 50 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Muutama sata metriä rantaviivasta näkyy vulkaanisia kallioita, missä elää paljon lintulajeja. Sitten vastaan tulee La Ramblan kylä, joka roikkuu rinteessä meren yläpuolella.

Vielä edempänä on La Rambla de los Caballosin kylä, mistä polkua voisi jatkaa jyrkästi alas meren rantaan, mutta viime aikojen myrskyt ovat tehneet tästä osuudesta käyttökelvottoman. Tässä kohtaa on talo, jonka edessä loikoilee aina paljon kissoja. Talon kohdalta kannattaa kävellä ylös aivan TF5-tielle asti. Tämä osuus menee viiniviljelmien läpi. Tien varrelta löytyy virkistys- ja pysäköintialue, kioski sekä bussipysäkki.

Täältä kannatta ottaa bussi kohti Mirador San Pedroa. Bussimatkan pituus on noin 5 kilometriä. Bussista poistuttua täytyy kävellä alamäkeen, mistä lähtee reitti kohti Puerto de la Cruzia. Polun alkuosa kulkee palmu- ja banaaniviljelmien keskellä. Reitin nimi on Rambla de Castro. Muutaman jyrkän nousun jälkeen Puerto de la Cruz näkyy jo. Tämä on erittäin suosittu reitti. Eikä ihme, sillä se on hyvin hoidettu ja näkymät ovat todella kauniit. Noin puolentoista tunnin patikoinnin jälkeen vastaan tulee avokadotarha, ja nyt ollaan jo melkein Puerton esikaupungissa.

Reitti päätyy, tai alkaa, aivan Maritium-hotellin. Loro Parque -papukaijapuisto ja Playa Jardinin musta hiekkaranta ovat parin sadan metrin päässä.

 

Vuoristoreitti La Caldera-Aguamansa

Reitti kulkee noin 900 metriä meren pinnan yläpuolella. Sen pituus on noin 6,5 kilometriä ja kesto 1,40 tuntia.

Bussi 345 Puerto de la Cruzista ajaa aivan reitin alkupisteen La Calderaan.

Lähtöpaikassa on pieni ravintola ja leirintäalue. Heti sen jälkeen alkaa mahtava mäntymetsä (Pinus Canariensis). Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen polku haarautuu, ja tässä pitää lähteä Los Organosin suuntaan. Eroosio on veistänyt kallioihin mahtavat kiviset urkumuodostelmat. Muutaman minuutin jälkeen tulee taas vastaan risteys, missä kannattaa kääntyä vasemmalle.

Täällä männyt saavat jo seuraa, jo patikoija voi ihailla isoja lehtipuita kuten pyökkejä ja laakeripuita. Metsä tarjoaa myös muita yllätyksiä: sieniä on runsaasti ja yksilöt ovat komeita. La Calderan maastossa polut ovat hyvin leveitä, koska ne ovat vanhoja teitä. Pilvettömänä päivänä täältä voi ihailla merta, Orotavan laaksoa ja Puerto de la Cruzin kaupunkia. Muutaman minuutin kuluttua vastaan tulee kivirakennus, jossa toimii vesipumppuasema. Tästä kannattaa kääntyä jyrkästi vasemmalle ja lähteä kulkemaan alaspäin. Kasvillisuus tiivistyy ja monipuolistuu.

Tie lähtee jyrkästi alas, kun kävelijä tulee ulos metsästä. Vastaan tulee jo kastanjapuita ja pieniä maatiloja. Reitti kulkee nyt vasemmalle kapean tien kautta Aguamansan kylään. Kylän pääkatua kannattaa nousta vielä noin 200 metriä ylös vasemmalle, missä on bussipysäkki. Bussi Puerto de la Cruziin lähtee kerran tunnissa.

 

 

Teiden kansallispuisto

 

Las Cañadas del Teide. Teiden ylätasanko on 2 100 metriä merenpinnan yläpuolella.

Bussi 348 Puerto de la Cruzista Teideen (Parador-hotelli) lähtee kello 9:15. Paluu Paradorista klo 16:00.

Playa de Las Americasista lähtee bussi 342 Teidelle klo 9:15. Paluu Paradorista 16:00.

Paradorista lähtee monta reittä. Tavallisen kävelijän kannattaa valita reitti numero 3 nimeltään Roques de Garcia. Sen pituus on noin 2,5 kilometriä, ja aikaa patikointiin voi varata 1,20 tuntia.

Reitti lähtee Mirador de la Ruletan näköalapaikalta hotellin tuntumasta. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen polku kulkee Roque Cinchadon alapuolelle. Tällä komealla kalliomuodostelmalla on paljon nimiä. Englantilaiset kutsuvat sitä jumalan sormeksi. Noin 10 minuutin kuluttua vastaan tulee laavajoki ja vähän myöhemmin viimeinen kalliomuodostelma, Roque Blanco. Oikealla näkyy Teiden vanha huippu (Pico viejo). Täällä ollaan jyrkänteellä, ja alhaalla näkyy Ucancan tasanko, jonne on noin 15 minuutin matka. Tasangolla kohoaa vielä yksi iso kalliomuodostelma, joka on nimeltään Catedral eli tuomiokirkko.

Tässä eri reitit haarautuvat. Reitti 3 nousee jyrkästi takaisin Mirador de la Ruletaan, ja tiukka nousu vie noin 20 minuuttia. Vasemmalle jää majesteettinen Teiden huippu, joka on 3 718 metriä korkea.

The costline route goes through a huge banana plantation. ©Adrián Soto

Cañadas del Teide, National Park, Roque Cinchado or God´s Finger. ©Adrián Soto

 

 

<

Ernest Hemingway. Papa, the Sea and the Tropic

December 30, 2010

This is the view that Hemingway had over Havana toward the Sea. ©Adrián Soto

Diaquirí-drink at Floridita-Bar. It tastes like in Hemingway´s time. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto     The present article was published in the Finnish evening paper Ilta Sanomat on 17th of May, 2010. The Following are abstracts:

Just some 20 minutes drive from downtown Havana, is Finca Vigía, Nobel writer Ernest Hemingway´s home museum. Hemingway lived here the last 21 years before he committed suicide in July 1961 in Ketchum, Idaho.
The Finca, land property. was so dear to Hemingway that he wrote: “From here I can see the Sea and the Tropic vegetation. These give peace to my soul”. The property is four hectares, and there grow hundreds of palm trees, mango tree, and banana plants. The melodies of birds singing is all over. The place is a real oasis of peace  just beside the hurry and noisy Cuban capital city.
When the revolution conquest Havana, Hemingway saw it as a beside observer. He saw the Cuban youth rebelling against the old regime from Floridita-bar. In that bar he enjoyed daily is favourite drink, rum based Diaquirí. Today, Floridita is still open at the same place, and really has suffered very little changes from time of Hemingway. After the victory of the revolution, the writer got to know personally the revolutionary leader, Fidel Castro, they even went occasionally fishing together. The restless soul of Hemingway got more calm with the years, it was by then when he bought Finca Vigía in 1939.
The finca is half hour drive from tiny fishing village Cogimar, where Hemingway anchored his beloved boat Pilar. In Cojimar lived also the sea captain Gregorio Fuentes, that is the main character in the book “The Old man and the Sea”. Because of the book Hemingway was awarded with the Pulietzer-prize and later in 1954 with the Nobel Prize of literature.

Ernest Hemingway. Papa, meri ja trooppista kasvillisuutta

Vain 20 minuutin ajomatkan päässä Havannan keskustasta sijaitsee Finca Vigia, kirjailija Ernest Hemingwayn kotimuseo. Nobel-palkinnon saanut kirjailija asui talossa elämänsä viimeiset 21 vuotta ennen kuin teki itsemurhan heinäkuussa 1961 Ketchumissa, Idahossa.

Finca eli maatila oli Hemingwaylle niin rakas paikka, että hän kirjoitti ”Tästä näen meren ja trooppista kasvillisuutta. Se antaa sielulleni rauhaa”. Maatila on kooltaan neljä hehtaaria, ja siellä kasvaa satoja kookospalmuja, mangopuita sekä banaanipensaita. Lintujen laulu soi kaikkialla. Paikka on rauhan keidas kiireisessä ja meluisessa Havannassa.

Kun Kuubassa tehtiin vallankumous, Hemingway oli sivustakatsoja. Hän näki Floridita-baarista, kuinka Kuuban nuoriso kapinoi. Baarissa hän nautti päivittäin lempijuomaansa, rommipohjaista daiquiria. Floridita on edelleen Havannan keskustassa, eikä se ole muuttunut Hemingwayn ajoista. Vallankumouksen voiton jälkeen kirjailija tutustui Fidel Castroon, ja he kävivät jopa kalastamassa yhdessä. Seikkailunhaluinen Hemingway oli jo hieman rauhoittunut, kun hän osti Finca Vigian vuonna 1939.

Maatilalta on puolen tunnin ajomatka Cojimarin pieneen satamakaupunkiin, missä Hemingwayllä oli oma vene nimeltään Pilar. Cojimarissa asui myös kippari Gregorio Fuentes, joka oli Vanhus ja meri -teoksen päähenkilön esikuva. Teos toi Hemingwaylle Pulietzer-palkinnon sekä kirjallisuuden Nobelin vuonna 1954.

Hemingway asui Kuuban-kodissaan aluksi kolmannen vaimonsa Martha Gellhornin kanssa, ja myöhemmin taloa emännöi kirjailijan neljäs vaimo, Mary Welsh. Hemingwayn kuoleman jälkeen La Vigia jäi talon palvelijoiden haltuun. Kuubalaiset kutsuivat kirjailijaa aina ”papaksi”, ja kunnioittivat häntä suunnattomasti. Ehkä tämä selittää sen, että suurin osa Hemingwayn henkilökohtaisista esineistä on edelleen tallella talossa.

Myöhemmin Kuuban valtio otti tilan haltuunsa. Nyt se on jo hyvässä kunnossa, ja sitä korjataan koko ajan. Siellä on hänen lukulasinsa ja kirjoituskone. Siellä on myös hänen kuuluisa ensimmäisen maailmansodan sotareportteri-univormu. Hemingwayn tyylikkäässä kirjastossa, joka tunnettiin nimellä Venetian Room, on arvokkaita kokoelmia. Nähtävillä on myös kirjailijan saapaskokoelma ja kiikari, millä hän tutki Karibian tähtitaivasta, sekä metsästystrofeita Afrikan safareilta, karttoja ja monia muita esineitä.

Pilar-vene seisoi vuosikausia Havannanlahdella rapistumassa. Nyt tämä 32 metriä pitkä ja 12 metriä leveä vene on tuotu La Vigiaan, ja ammattimiehet entisöivät sitä. Hemingway sanoi aina, että ”vain merellä olen todella vapaa”. Talon uima-altaan viereen hän hautasi neljä koiraansa: Blackin, Negritan, Lindan ja Neron.

Alueelle rakennetaan nykyään autotallia. Ernest Hemingwayllä oli neljä amerikkalaista autoa vuonna 1961. Viranomaiset ovat nyt löytäneet niistä yhden, joka on yksityisessä omistuksessa, ja suunnittelevat sen ostamista. Muut kolme autoa saattavat olla vielä liikenteessä, vaikkapa takseina Havannassa.

Hemingway´s studio. Here he wrote “The Old Man and the Sea”, ©Adrian Soto

Fidel castro and Hemingway used to fish together. © Adrián Soto

The boot collection. These boots walked througout Europe, Africa, America. ©Adrián Soto

72 visa-free hours at the Capital of Tsars

May 17, 2010

The following are abstracts of articles published in Finland`s Travel and holidays magazine Matkalehti, 5/2010, and also in the travels supplement of Spain main daily, El País (Viajero, 08.05.2010)

By Adrián Soto
From Spring 2010 the western passengers don´t need to bother with bureaucratic papers, if they want to have a short visit to Russia. A new ferry connection from Helsinki to St. Petersburg makes possible to stay in Russian soil for 72 without visa requirement.
The ferry, Princess Maria departure from Helsinki port every 3 or 4 days a week on evening. The voyage takes 12 hour to arrive in the morning to St. Petersburg The ferry belong to the Russian company St. Peter Line and her name comes from Maria Feodorovna, wife the Tsar Alexander III.
The ferry itself is a comfortable Finnish-made vessel with capacity to 1 600 passengers. On board, the passengers can enjoy a magnificent Russian show, as well as buffet dinner rich in fishes. Drinks on board are fearly ship.
The arrive to St. Petersburg is impressive, but even more impressing is the cultural offer that city provide to the visitors.

Magnificent show on board of Princess Maria. ©Adriá n Soto

The Princess Maria at the Port of Helsinki. © Adrián Soto

72 horas en San Petersburgo

Adrián Soto
Ya es posible viajar desde la UE a Rusia sin necesidad de trámites burocráticos. La linea de ferry Helsinki-San Petersburgo-Helsinki acaba de inaugurarse conectando estas dos capitales del Báltico, ofreciendo además,  visado libre para las ciudadanos de la UE. Esta es una medida especial otorgada por el parlamento ruso (Duma) al turismo de la antigua capital de los zares.
El visado libre es por un máximo de 72 horas y el único protocolo a seguir es que el viajero compre un sightseeing o tour guiado a la naviera por 15€, o en su defecto tenga su debida reserva en uno de los hoteles de la ciudad.
El ferry, Princess Maria, zarpa por las tardes (19:00 hora local) 3 o 4 veces por semana. Para echar amarras por las mañanas (09:00) en el terminal de pasajeros de San Petersburgo. El Princess Maria pertenece a la naviera rusa St. Peter Line y es un buque construido en los astilleros finlandeses en 1981. Desde entonces ha navegado en el Mar Báltico y en el Mar del Norte. Su última modernización data del año pasado y su capacidad es de 1 600 pasajeros y 400 vehículos. Su nombre es en honor a María Fiódorovna, esposa del emperador Alejandro III.
El viaje inaugural estuvo animado con bastante champaña y por un magnífico show de variedades, que incluía portentos de la canción romántica rusa, un estupendo cuarteto de jazz, violinistas de primer orden, etc. Según Igor Glukhov, consejero delegado de St. Pter Line el show no fue una puesta en escena sólo para el viaje inaugural.
“Hemos establecido un acuerdo con la Unión de Artistas de San Petersburgo, y esto nos permite mantener durante todo el año un show de alto nivel” declara Glukhov.
La cena ofrecida a bordo es un buffet nórdico con abundantes especies de pescados de esas latitudes, servidos por lo general, fríos. El almacén tax-free ofrece algunas gangas en cuanto a vinos del Tercer Mundo o vodkas rusos. El casino, otro gran atractivo del buque, sobre todo después que fueran prohibidos en territorio ruso, estaba aún en obras. Según Glukhov “Será de lo más animado que ofrezca el Báltico”.
A la llegada a San Petersburgo el buque navega a unos cien metros de la mítica isla de Kronstadt. Se puede apreciar con nitidez la cúpula de la Catedral Naval. Una vez en tierra, el viajero tiene delante una metrópolis con cinco millones de habitantes y una oferta cultural única e inacabable.
Comprando ida y vuelta, el precio más barato es de 51 euro por pasajero. Un camarote doble cuesta desde 255 para ida y vuelta. Los camarotes más caros y lujosos cuestan entre 561 y 1190 euros.

Departure from Helsinki. © Adrián Soto

Viisumivapaasti Helsingista Pietariin

Teksti Adrián Soto
Nyt se on totta. Tsaarien pääkaupunkiin Pietariin voi matkustaa ilman viisumia. Tämä pitkään odotettu mahdollisuus sai lopullisen lähtölaukauksen viime torstaina, kun Princess Maria -aluksen neitsytmatka starttasi Helsingin Olympia-terminaalista. Hankkeen takana on pietarilainen laivavarustamo St. Peter Line.
Ensimmäisellä matkalla kohti Pietaria oli mukana noin 300 suomalaista, 450 venäläistä ja 50 muiden maiden kansalaista. Tunnelma laivalla oli korkealla. Monikymmenpäinen artistijoukko piti huolen siitä, että matka sujui rattoisasti. Mukana oli tunnettu venäläinen iskelmälaulaja Rodin, huipputasoinen jazzkvartetti, loistava viulisti, upea tanssiryhmä ja monia muita. Neitsytmatkalle osallistui myös St. Peter Linen toimitusjohtaja ja suuromistaja Igor Glukhov.
Onko tämä huippushow vain neitsytmatkan ohjelmassa?
”Ei suinkaan. Tämä on normaali risteilykonsepti. Me olemme tehneet sopimuksen Pietarin artistiyhdistyksen kanssa, ja se takaa meille, että ohjelmassa on jatkuvaa vaihtelua, ja taso säilyy”, sanoi toimitusjohtaja Glukhov.
St. Peter Line on jo neljäs varustamo, joka koettaa onneaan Helsinki-Pietari-reitillä. Nyt Venäjän Duuma on antanut luvan, että laivaturistit voivat oleskella kaupungissa 72 tuntia ilman viisumia. Se edellyttää, että matkustaja osallistuu varustamon järjestämään 15 euroa maksavaan kiertoajeluun kaupungilla tai majoittuu itse hotelliin.
Varustamo lupaa, että  laivalinja toimii ympäri vuoden. Mutta kumpaan varustamo luottaa enemmän, Suomen vai Venäjän markkinoihin?
”Uskomme että alussa suomalaiset lähtevät liikenteeseen. Venäläisille risteilykulttuuri on jotain aivan uutta. Mutta uskon, että pikku hiljaa hekin oppivat”, sanoi Glukhov Matkalehdelle.
Princess Maria on entinen Silja Linen Finlandia, joka rakennettiin Wärtsilän telakalla Turussa 1981. Laiva oli tanskalaisessa omistuksessa ja palveli ympäri Itä- ja Pohjanmerta. Laivassa on tehty monia uudistuksia, ja nyt se seilaa Maltan lipun alla. Sen kapasiteetti on 1600 matkustajaa, ja sen lisäksi laivaan mahtuu noin 400 henkilöautoa ja toistakymmentä bussia.
Princess Marian buffet-illallinen on tasoltaan Ruotsinlaivojen veroinen ja maksaa 24 euroa. Aamiainen on hinnaltaan 12 euroa. Baareissa ja ravintoloissa olut, siideri, 12 cl viiniä ja 4 cl vodkaa maksaa 3,50 euroa per annos. Tax-free-osasto on laaja ja valoisa. Ainakin aluksi jotkut viinit ja venäläiset vodkat ovat hyvin edullisia. Merkkivaatteiden ja kosmetiikan hinnat ovat Ruotsin-laivojen tasoa. Kasino-osasto oli vielä rakenteilla.
Laiva saapuu Pietarin Vasilin saarella sijaitsevaan Morskoy Voksal -terminaaliin. Täältä  lähtevät kaupunkikiertoajelut. Passikontrollimuodollisuudet Pietarissa olivat neitsytmatkalla hitaat. Terminaalilta on helppo saada taksi, ja lähin metroasema, Primorskaja, on noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.
Perjantain paluumatkalla Helsinkiin laivalla oli 600 venäläistä matkustajaa. ”Avausviikolla meillä on kiitettävä määrä asiakkaita. Laivoilla on aina vaikeaa alussa. Kesäkaudelle olemme jo myyneet noin 70 prosenttia paikoista. Eli kaikki näyttää hyvältä”, sanoi St. Peter Linen tyytyväinen myynti- ja markkinointijohtaja Andrei Mushkarev. Tavallaan tuo oli hänen vastauksensa kaikille epäilijöille. Nyt Pietariin voi lähteä parin tunnin varoitusajalla ilman hankalia etukäteisjärjestelyjä.
Laivan hyttihinnasto ja aikataulut löytyvät osoitteesta http://www.stpeterline.com

Exciting arriving at St. Petersburg. ©Adrián Soto

Ferry Company St. Peter Line CEO Igor Glukhov and a painting of Maria Fiodorovna. ©Adrián Soto

Gdansk, the jewel of the Baltic is ready for tourism

January 8, 2010

A painting of Camille Pissarro? No. The Dluga pedestrian street. © Adrián Soto

Beer and Fish at the Motlawa River. © Adrián Soto

By Adsoto

To walk in the streets of Gdansk is to breath history. Definitely this daughter of the Baltic has been one of the hottest city in Europe. Now, the changes started in 1980 at the Gate of the Lenin Shipyard in the heart of the city, seem to have come to an end. The city now offers a warm and clean face.

The best way to feel the sense of history is to walk from the Golden Gate into the Old Town. The Dluga pedestrian street is wide and richly decorated. At the center of it, just by the City Hall there is a square on which you find the Neptune Fountain, is a symbol of the city´s relationship with the sea. According to a popular legend, at the beginning the fountain poured  alcoholic herb beverage for the citizens for free. Then one day, a stupid neighbour took  some of the beverage home. From that day the Fountain has been pouring only water.

The Dlugi Targ goes to east and end at the Green Gate, where Solidarity Movement father, and Nobel Peace Prize winner Lech Walesa has his office. Beyond the gate is the Motlawa River, on whose banks the traveller can enjoy great sun sets comfortably sitting and at terraces, while tasting the local drinks like Goldwasser or Zubrobka flavored vodka.

Not far from the city, actually walking distance, the visitor can become aquainted with the Solidarity Movement. In a wide square you can find the shipyard gates where everything started. At the centre of the square there  are three huge and fairly ugly cement crosses from where hangs anchors, in memory of the  workers shot in 1970  .

There also stands the famous shipyard gate. Today is fairly quit. There used to be 20 000 workers, now the shipyards employ less than one thousand. In the nearby quarters, there are a number of noiseing bars where the unemployed workers keep pouring down the local stuff.

Itämeren helmi Gdansk odottaa sinua

Kävely Gdanskin vanhankaupungin kaduilla on kuin hengittäisi historiaa. Tämä Baltian tytär on ollut Euroopan kuuma piste. Täältä, Leninin telakalta, alkoi 1980-luvun muutosaalto sähköasentaja Lech Walesan johdolla. Nyt näyttää siltä, että muutos on tuottanut tulosta. Gdansk tarjoaa tänään matkailijalle ystävälliset ja puhtaat kasvonsa.

Paras tapa tuntea historia omalla iholla on aloittaa tutustumiskierros Kultaiselta Portilta, mistä avautuu komea Dluga-bulevardi. Tämä pitkä ja leveä katu toimii kaupunkilaisten olohuoneena. Kadun puolivälissä on aukio ja siinä Neptuno-suihkulähde, joka symboloi kaupungin ja meren hyviä suhteita. Tarina kertoo, että aluksi 1600-lvulta peräisin olevasta lähteestä pulppusi alkoholipitoista yrttijuomaa, jota kaikki kaupunkilaiset saivat nauttia. Eräänä päivänä yksi asukas vei juomaa kotiinsa. Sen jälkeen suihkulähteestä on tullut vain vettä.

Dluga vaihtaa edetessään nimeä. Siitä tulee Dlugi Targ, joka jatkuu itään kohti vanhaa kuninkaallista palatsia, joka muodostaa Vihreän Portin. Tässä rakennuksessa Nobelin rauhanpalkinnon saaneella Puolan entisellä Presidentillä Walesalla on työhuoneensa. Portin takana virtaa Motlawa-joki. Joen molemmilla rannalla on lukuisia mukavia terasseja, missä voi nauttia upeista auringon laskuista ja maistella paikallisia juomia kuten Goldwasser tai Zubrobka-aromivodka.

Tästä kilometrin päässä sijaitsee Solidaarisuus-aukio ja -museo sekä Gdanskin telakan pääportti. Aukiolla on kolme 42-metristä rumaa betoniristiä, joista riippuu ankkureita kadonneiden telakkatyöläisten muistoksi.

Telakan pääportti on tänään hiljainen. Kun portilta 1980-luvun kiihkeinä vuosina lähti viestejä kaikkialle maailmaan, telakalla työskenteli noin 20 000 ihmistä. Nyt työläisiä on alle tuhat. Naapurikorttelissa on muutama vilkas kapakka, missä työttömät viettävät aikaansa päivästä toiseen.

History was made here, at the Gate of the Lenin Shipyard. © Adrián Soto

Dorota Laitinen, a local girl, guides in English and Finnish. © Adrián Soto

The New Charms of Majorca

June 30, 2009
From this view Frederic Chopin composed several of his preludes.  ©A. Soto

From this view Frederic Chopin composes several preludes. ©A. Soto

The city of Palma offers all the charms of a middle side Spanish town and more.   ©A. Soto

The city of Palma offers all the charms of a middle-sized Spanish town and more. ©A. Soto

By Adsoto

The island of Majorca has reinvented itself as an ideal travel year-around destination. The charms of this Mediterranean island are many. To the diversity of her nature a mayor work have improved the tourist infrastructure, like hotels, roads, parks, squares, restaurants. The gastronomy including local wines, has improved remarkably.
The noisy and party places are in isolated sites, and the whole island now resembles to a beautiful and well-cared tourist theme park. Probably the best face that Majorca can offer to visitors is early spring, when seven million almond trees blossom and as many citrus trees offer their marvelous fragrances. The Tramontana mountain on the West cost offers a unique light to the Mediterranean where gods seem to offers their best gifts.
The capital of the island, Palma has all the charms of a middle-sized Spanish town, with the additional bonus of important cultural sight like the Cathedral or the Old Town. Among its inhabitants, we find many celebrities. In summer days you can meet just passing by doing the daily shopping Michel Douglas, Claudia Schiffer, Michael Shumacher, Catherine Zeta-Jones, Boris Becker and many others, among them, of course Majorca´s own golden boy Rafael Nadal or the Spanish Royal family.
All these people cannot be wrong. Majorca´s charms, won the heart of her most famous tourist, the composer Frederic Chopin, 160 years ago. On the island, the Polish maestro composed several of his most beautiful preludes.

Mallorcan uudet kasvot

Mallorca on kuin uudesti syntynyt ihanteellinen matkakohde ympäri vuoden. Saarella on monta valttikorttia: lukuisiin luonnonkauniisiin antimiin voi lisätä merkittävät projektit, jotka ovat parantaneet matkailualan infrastruktuuria, kuten hotellit, tiet, puistot, torit, ravintolat ja julkisivut. Myös gastronomiaan on viime aikoina satsattu paljon. Erityisesti pitää mainita paikalliset viinit, joiden laatua on parannettu huomattavasti.
Vanhasta meluisasta Mallorcasta ei ole tietokaan. Koko saari on nyt kuin yhtä suurta ja hyvin hoidettua teemapuistoa. Mallorca on ehkä parhaimmillaan keväällä, kun seitsemän miljoonaa pähkinäpuuta kukkii ja yhtä monta appelsiinipuuta levittää hedelmäntuoksuaan. Saaren länsipuolen Tramontana-vuoret tarjoaa ainutlaatuista valoa kohti Välimerta, missä Jumalat jakavat parhaita antimiaan herkälle matkailijalle.
Saaren pääkaupunki Palma on kansainvälinen metropoli ja juuri ihmisen kokoinen. Kaupungissa yli muiden nousee kaksi kulttuurinähtävyyttä, tuomiokirkko ja Vanhakaupunki. Palmassa asuu paljon julkkiksia, joihin kesäpäivänä voi törmätä kaduilla tai ruokaostoksilla. Saarella viettää lomiaan Michel Douglas, Claudia Shiffer, Michael Shumacher, Boris Becker, Catherine Zeta-Jones ja totta kai Mallorcan oma kultapoika Rafael Nadal. Myös Espanjan kuninkaallinen perhe lomailee saarella.
Maailmantähdet eivät voi olla väärässä. Mallorca valloitti jo 160 vuotta sitten erään kuuluisan turistin sydämen. Puolalainen säveltäjä Frederic Chopin sälvelsi Mallorcalla monet kauniit preludinsa.

Seven million of citrus trees offer their marvels fragances. ©A. Soto

Seven million of citrus trees offer their marvels fragances. ©A. Soto

The light from the Tramontana Mountain is unique.This picture and the below one are from Sa Pedrissa agroturism spot in Deià.©A. Soto

The light from the Tramontana Mountain is unique. ©A. Soto

The island offers of symphony of colors. ©A. Soto

The island offers of symphony of colors. ©A. Soto

The Charming Smiles of the Cubans (Part 2)

May 23, 2009
Cubans girls promoting probably the best rum of the world. @A.Soto

Cubans girls promoting probably the best rum of the world. @A.Soto

PR  lady at Hotel Intercontinental, Varadero. @A.Soto

Ana Isis Montalbo in charge of PR at Hotel Varadero Internacional. @A.Soto

Without doubt, Cuba’s main capital resource is her people. The Cubans have a unique approach toward life, or let’s say to everyday life. They are social, communicative easily; ready to have fun; and the party is always around the corner. You meet two Cubans and always, from somewhere appear a bottle of Rum, a guitar o percussion thing and the party is there.
These peculiarities have been exacerbated by 50 years of revolution, and an almost as long economic blockade by her big Northern neighbour which have results in and endless economic shortages. Now President Barak Obama has signalled he might lift the restrictions for Americans to travel to the islands. In Cuba this is arising great expectations. So far the Cuban authorities have recognized that tourism is the main source of income to the country. So far the country receives 2,3 million tourist a year. That number could be multiplied in a few years if the restrictions are lifted.
In the mean time, the Americans want very much to travel to tropical Cuba. For them it has been, for too long, the forbidden fruit. The Cubans on the other hand, keep waiting in their stoic way, with a charming smile on their lips.

Two Havana girls working for Barceló Hotel Group.@A.Soto

Two Havana girls working for Barceló Hotel Group.@A.Soto

Lilian welcomed me at the Tropicana Cabaret. @A.Soto

Lilian welcomed me at the Tropicana Cabaret. @A.Soto

Kuubalaisten hurmaava hymy

Kuuban tärkein pääoma on ilman muuta sen ihmiset. Kuubalaisilla on ainutlaatuinen tapa suhtautua elämään, tai täsmällisemmin sanottuna arkipäivän elämään. He ovat sosiaalista väkeä, kommunikoiminen heidän kanssaan on helppoa. He ovat aina valmiita pitämään hauskaa, ja juhla odottaa aina kulman takana. Jos sinä tapaat kaksi kuubalaista, pian jostakin ilmestyy pullo rommia, kitara tai rummut, ja juhla on pystyssä.
Tämä ominaisuus on jalostunut entisestään 50 vuotta kestäneen vallankumouksen aikana, ja melkein yhtä pitkään on jatkunut USA:n julistama taloussaarto, jonka seurauksena on ollut jatkuva taloudellinen ahdinko. Nyt Presidentti Obama on antanut ymmärtää, että hänen hallituskaudellaan on aikomus lopettaa rajoitukset amerikkalaisten Kuuban-matkailussa. Kuubassa tätä kehitystä seurataan henkeä pidätellen. Maan viranomaiset myöntävät nyt, että turismi on sen tärkein tulolähde. Viime vuonna Kuubassa vieraili peräti 2,3 miljoonaa turistia, joukossa 6600 suomalaista. Tuo määrä voi jopa tuplaantua nopeasti, jos amerikkalaiset saavat matkustaa vapaasti.
Juuri nyt amerikkalaiset haluavat kovasti matkustaa Kuuban. Saari on ollut heille pitkään kielletty hedelmä. Kuubalaiset odottavat stoalaisen tyynesti, hurmaava hymy kasvoillaan.