Posts Tagged ‘Travels’

Torres del Paine: One of the world´s most fascinating places

March 27, 2017

Torres del Paine view from Laguna Amerga. Photo © Adrián Soto

Text, Pictures and video Adrián Soto

In the deep south of South America, in the large and enigmatic Patagonia, nature has created one amazing place, the Paine Cordillera. The centrepiece of this mountain range is formed by three splendid granite peaks that rise up to 3000 meters above the sea level. These granite peaks, towers, give the name to the crown jewel park of Chile, The Torres del Paine National Park.
The park is 242.000 hectares large and it was established in 1959. It is located 112 kilometres North of Puerto Natales and 312 kilometres North of Punta Arenas. It is crossed by several rivers and has five lakes, water falls. These waterways emerge from four glaciers that make their way into the park and make it possible to grow flora and fauna. There is visible pumas, guanacos, rheas, South American deer, black-necked swans and condors. The park was listed as a World Biosphere Reserve by UNESCO in 1978.

Video © Adrián Soto

The park has been elected as the fifth most beautiful place in the world in 2013 in a special issue of National Geographic. No wonder that it has become one of the most popular hiking destinations of South America. Last year 250 000 people visited the park. There are a plenty of facilities for trekking. There are well-marked trails and well equipped mountain shelters. Regular buses take trekkers from Puerto Natales to the heart of the park. The traveler can hike for a few hours and up to one week, in one of the most breathtaking landscape of the world.
An extensive reportage was published in the website of the Finnish Guild of Travel Writers. Below you find in Finnish part of that work. The above text contain abstracts.

The Paine mountain range view from the Pehoé lake. Photo © Adrián Soto

Patagonian historiassa romantiikka on kaukana

Kun eurooppalaiset saapuivat näille kaukaisille seuduille, he olivat todella hämmästyneitä. Paikannimet kertovat hyvin heidän mielentiloistaan: Turhalahti, Nälkäsatama, Viimeisen Toivon vuono, Lohduttomuuden saari, Kärsimyksen käytävä. Portugalilainen löytöretkeilijä Fernão de Magalhães löysi jalanjälkiä, jotka olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Iberian niemimaan miehen omat jäljet. Hän nimesi paikalliset asukkaat isojalkaisiksi eli Patagoneiksi. Sen jälkeen alue pysyi suhteellisen rauhallisena, ja intiaanit, Tehuelchesit, jatkoivat elämäänsä ikivanhojen perinteidensä mukaan.
Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä tuuli on armoton ja kondori on ilman herra. Kasvillisuus on niukkaa. Kun 1800-luvun alussa teollinen vallankumous lähti Euroopassa koville kierroksille, Patagoniassakin alkoi tapahtua.
Falklandin saarelta Patagoniaan tuodut lampaat vaativat paljon ruohoa ja siten isoja maatiloja. Käsittämättömästi Argentiinan ja Chilen valtiot lahjoittivat miljoonia ja miljoonia hehtaareja espanjalaiselle, saksalaisille, englantilaiselle ja ranskalaiselle yrittäjille, jotka alkoivat hävittää guanakoa, Tehuelche-intiaanien tärkeintä saaliseläintä. Myöhemmin intiaaneja metsästettiin maanomistajien toimesta. Kaikki tämä tapahtui vain sata vuotta sitten. Suurmaanomistajien kerhoon mahtui kourallinen miehiä.
Patagoniassa voi vielä nähdä tuhansia lampaita piikkilankojen takana. Se tarkoittaa, että vaikka villa- ja lihabisnes on nähnyt parempiakin aikoja, se on edelleen kannattavaa puuhaa. 1970-luvulla toimittaja ja kirjailija Bruce Chatwin julkaisi teoksen Patagonia, Patagonia, joka nousi suureen suosioon. Chatwin oli alueella puoli vuotta ja haastatteli ihmisiä, jotka olivat paenneet kotimaastaan, mutta ei juuri antanut tilaa alueella tapahtuneille julmuuksille.
Eteläisimmän Chilen tunnetuin nähtävyys on kansallispuisto Torres del Paine. Vuonna 1959 perustettu puisto on kooltaan 120 242 hehtaaria. Alueen tunnus on kolme graniittitornia, joka nousevat 3000 metriä korkeiden vuorten keskeltä. Puistossa on puoli tusinaa järveä, useita jokia ja vesiputouksia. Suurin osa vesistä on peräisin neljästä jäätiköstä, jotka ulottuvat puiston asti.
1978 Unesco julisti Torres del Painen maailman biosfäärin suojelukohteeksi. Täällä elävät rauhassa guanakot, kondorikotkat, nandut ja puumat. Puisto sijaitsee 120 kilometrin päässä Puerto Natalesista, joka on luonnollinen tukikohta alueella vieraileville.
Upeasta puistosta on tullut kasainvälinen patikointiparatiisi. Vuosittain noin 250 000 ihmistä saapuu nauttimaan paikallisen luonnon kauneudesta. Patikointireittejä on joka lähtöön, kestoltaan muutamasta tunnista kokonaiseen viikkoon.

The elegant guanaco were hunted to almost extinction by the large land owners. Photo © Adrián Soto

South America´s ostrich, Rhea also lives in the park. Photo © Adrián Soto

The black-necked swans are common visitors in the park. Photo © Adrián Soto

The Paine mountain range viewed from the Toro Lake at sun set. Photo© Adrián Soto

Advertisements

Madrid, Fascinating museums, gastronomy, shopping.

May 16, 2016

Text and Pics: Adrián Soto

Down Town Madrid. Cibeles Square and Alcalá- Street. Photo © Adrián Soto

Down Town Madrid. Cibeles Square and Alcalá- Street. Photo © Adrián Soto

The Spanish capital, is an open and friendly city, on which the traveler always fills at home. The city lives extensively and its cultural offer is huge. Spanish love to eat out and so gastronomy is at the centre of the daily life. You can have a meal or a “tapa” at any the the bars that populated all over the city. Right now, Madrid is also one the leading shopping capital in Europe. The Golden Mile for shopping departure from Colon Square (Plaza Colón).

“On the weekend down town Madrid is full of local people. Around midnight when in Barcelona people goes to sleep, here people start to have fun”, said Mónica Díaz from Madrid`s Tourism Cluster.
One of the most popular area is Barrio de las Letras, writers quarters, which centre is Plaza Santa Ana, only five minute walk from the main square of Madrid, Plaza Sol. In Plaza Santa Ana is located the National Theatre and in the plaza stands the statues of two big Spanish dramatists. Francisco García Lorca and Calderón de la Barca.
In this area is also the family house of Miguel de Cervantes the writer of El Quijote. From this area is easy to walk to Paseo del Prado, where the traveler will find the Art Mile. Prado Museum is one the the leading European Museum. To the enormous treasure of artists like Botticeli, Tiziano, Tintoretto, Rubens Jan Breughel Bosch, the traveler can also admire the Spanish masters like Francisco de Goya or Diego Velazquez.
Almost facing Prado, on the other side of the boulevard stand Thysen Museum that house one of the main collections of European art. There is Renoir, Monet, Degas, Picasso, Van Gogh, Munch, Kandinsky, Hopper and many others.
On the Southern end the boulevard facing the Atocha railway stations is the Reina Sofia Museum of Modern Arts. Here the traveler will find Picasso famous anti-war painting La Guernica.In addition to Picasso there are many works of Salvador Dalí and Joan Miró.
An extensive reportage on Madrid was published in Finland´s main travel website Matka24.com. The text above are abstracts.

Two Spanish girls in a Terrace. Photo © Adrián Soto

Two Spanish girls in a Terrace. Photo © Adrián Soto

Tilastojen mukaan Madrid on Lontoon jälkeen suosituin shoppailukaupunki. Meillä kauppojen aukioloajat on täysin vapautettu. Periaatteessa, jos kauppias haluaa, hän voi pyörittää bisnestä 24 tuntia viikon jokaisena päivänä. Meillä on suuria kaupunginosia kuten Salamanca, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan shoppailuun, kertoo Madridin Matkailun edistämiskeskuksen toimitusjohtaja Joaquín Castillo.
Salamanca on hienostokaupunginosa, jonka symmetrinen katualue rakennettiin sata vuotta sitten. Se sijaitsee kivenheiton päässä Madridin vanhasta keskustasta. Colonin aukio on hyvä paikka lähteä tutkimaan Salamancaa. Jos espanjalaisilla on synonyymi shoppailulle, se on Salamancan Serrano-katu.
Madridin Kultainen maili on juuri Serrano ja sen naapurikadut kuten Velazquez, Ortega y Gasset sekä Goya. Alueelta löytyy kansainväliset muottifirmat kuten Hermés, Prada, Carolina Herrera, Bvlgari, Tiffany ja monet muut. Siellä on myös espanjalaiset muotimerkit kuten, Caramelo, Corte Fiel, Desigual, U de 50, Zara jne. Madridilaiset tietävät, että jos kalliit muotiliikkeet ovat Serranolla, Goyan puolella hinnat ovat edullisempia.

Kultaisella maililla on myös kaksi ostoskeskusta, joista löytyy satoja kauppoja: Jardin de Serrano, (Goya 6) ja ABC Serrano (Serrano 61). Colonin aukiolla avattiin kesällä aivan uusi gastronominen keskus Platea (www.plateamadrid.com), joka on saanut lämpimän vastaanoton.
– Tämä keskus oli todella tarpeellinen Serranon alueella. Se täydentää shoppailuhetkiä. Saman katon alla on huippukokkeja, jotka valmistavat tapaksia, lounaita ja drinkkejä, sanoo Mónica Diaz, Madridin matkailuklusterin toimitusjohtaja.
Mutta Madridin shoppailua ei voi ymmärtää ilman El Corte Inglés -tavarataloa, jonka on sanottu olevan Espanjan Stockmann. El Corte Inglésillä on kuusi tavarataloa Madridissa. Niistä suosituimmat ovat keskustan Sol-alueella ja Serrano-kadulla.

Euroopan kiinnostavin kirpputori
Kaupungin vanhan keskustan Plaza Mayorin alueella on myös ostoskatujen keskittymä. Täällä on edelleen monia vanhan hyvän ajan erikoisliikkeitä kuten nappi- ja lelukauppoja, kelloseppiä, jne. Noin 300 metriä Plaza Mayorin aukiosta etelään, Calle Toledo -kadun ympäristössä toimii joka sunnuntai El Rastro, Euroopan ehkä kiinnostavin kirpputori, mistä voi helposti löytää antiikkiakin. Rastrolla kiertely on sekä turistien että espanjalaisten suurta huvia. Alue on täynnä katutaiteilijoita ja baarit ja ravintolat tarjoavat parastaan.
Chuecan kaupunginosa sijaitsee noin puoli kilometriä Plaza Mayorin aukiosta pohjoiseen, ja se tunnetaan gay-kulttuurin alueena. Siitä on tullut varsinkin espanjalaisten suosima shoppailuseutu. Hortaleza- ja Fuencarral-kadut lähtevät Gran Via -mahtikadulta kohti pohjoista. Alueella on paljon pieniä putiikkeja ja se on loistava paikka kenkien ja kosmetiikan hankkimiseen.
Kaupungin ulkopuolella, noin 40 kilometriä keskustasta luoteeseen sijaitsee Las Rosas Village, mistä on tullut varsinainen ostoskeidas. Siellä on noin sata kansainvälisten ja espanjalaisten muotifirmojen outlet-putiikkia, joissa tuotteet ovat noin 40-60 prosenttia edullisempia kuin kaupungin keskustassa. Las Rosas Villagessa löytyy ravintoloita, vapaa WiFi, kampaamoita ja monia muitakin palveluita. Täällä voi helposti viettää kokonaisen päivän miellyttävän shoppailun parissa.

Restaurant Los Galayos at the Plaza Mayor is one of the best known restaurants in Madrid. Photo © Adrián Soto

Restaurant Los Galayos at the Plaza Mayor is one of the best known restaurants in Madrid. Photo © Adrián Soto

Kuninkaallisen palatsin edessä sijaitsevan Oriente-aukion reunalta löytyy Café de Oriente -ravintola terasseineen. Tässä hienostuneessa paikassa voi nähdä silloin tällöin myös kuninkaallisen perheen jäseniä. Aukion tuntumassa on myös kuuluisa Madridin oopperatalo.
Kaupungin vanhaa keskustaa kutsutaan myös itävaltalaiseksi Madridiksi. Kun Madridista 1560-luvulla tuli Espanjan pääkaupunki, sinne rakennettiin palatseja ja komeita aukioita kuten Plaza Mayor. Tuolloin Habsburgien kuningasperhe tuli juuri Itävallasta.
Plaza Mayor oli alkujaan madridilaisten olohuone. Siellä vietettiin kaikki juhlat ja seurattiin härkätaisteluja. Keskellä aukiota ratsastaa hevosella Felipe II. Aukiota ympäröivissä rakennuksissa asuu nykyään tavallisia vuokralaisia. Rakennusten kivijaloissa on lähes pelkästään ravintoloita ja baareja. Tämä on hyvä paikka lähteä tutustumaan tapas-kulttuuriin. Plaza Mayorilta löytyy kuitenkin myös tasokkaita ravintoloita kuten länsilaidalla sijaitseva Los Galayos.
Aukion lähellä toimii San Miguelin kauppahalli. Komeasta rakennuksesta on tullut kulinaarinen keskus, missä voi maistella monenlaisia herkkuja kuten ostereita. Plaza Mayorin tuntumasta löytyy myös maailman vanhin ravintola, Casa Botin (Cuchilleros 17), joka on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1725.

Jos matkailija lähtee Plaza Mayorilta itään, noin 300 metrin jälkeen tulee vastaan kirjailijoiden kaupunginosa, Barrio de las letras. Nimensä alue on saanut siksi, että täällä ovat asuneet monet Espanjan kirjallisuuden isot nimet kuten Don Quijoten kirjoittanut Miguel de Cervantes. Alueen keskipiste on aukio Plaza Santa Ana. Siellä seisoo kahden Espanjan kulttuurin suurmiehen patsasta: runoilija Francisco Garcia Lorca ja dramaturgi Calderon de la Barca.
Santa Anan aukiolla on aina vipinää. Se on myös yöelämän keskus. Lähellä on paljon ravintoloita ja baareja, jotka ovat auki aamun asti. Santa Anan aukion tuntumassa toimii Cafe Central, missä voi lähes joka päivä nauttia elävästä jazz-musiikista. Aukion lähellä toimii myös nuorison suosima Club Planet.
Santa Anan aukiolla sijaitsee yksi Madridin tunnetuimmista ravintoloista, Cerveceria Alemana, joka oli Ernest Hemingwayn lempikapakka Madridissa. Kuppila on edelleen hyvin leppoisa, ja sen ilmakuivattu kinkku (Jamón Serrano) on todella herkullista.
Lähellä oleva Calle Huertas -katu on tunnettu lukuisista baareistaan. Yksi legendaarisista on Casa Alberto (Huertas 18). Täällä voi maistaa Madridin uusinta villitystä, edullista hanavermuttia. Casa Alberto on toiminut vuodesta 1827. Espanjassa on nautittu vermuttia perinteisesti sunnuntaisin ennen lounasta. Nyt Madridissa monessa paikassa tarjoillaan kylmää hanavermuttia yhden oliivin ja jäiden kera. Se on vuoden hitti.

Pablo Picasso´s La Guernica is in the Reina Sofia Art Museum. Photo © Adrián Soto

Pablo Picasso´s La Guernica is in the Reina Sofia Art Museum. Photo © Adrián Soto

Mahtavat museot

Jos kerran ollaan kirjailijoitten kaupunginosassa, kannattaa kävellä kohti yhtä Madridin pääkatua, Alcaláa. Osoitteesta Alcalá 42 löytyy Taidetalo (Círculo de Bellas artes). Sen katutasossa toimii mukava ja tasokas ravintola. Mutta jos haluaa kokea yhden kaupungin häikäisevimmistä näköalapaikoista, kannata ottaa hissi ja ajaa kattoterassille. Terassilla toimii kaksi baaria, ja hissikyyti maksaa kolme euroa. Viikonloppuisin täällä voi olla tungosta.

Alcalá vie Paseo del Pradoon, eli museobulevardille. Madridin museotarjonta on niin mittavaa, että jopa kulttuurin harrastaja voi väsyä. Museo del Pradossa on yksi Euroopan johtavista taidekokoelmista. Tutustumiseen kannattaa varata aikaa ainakin yksi aamupäivä. Espanjalaiset mestarit ovat hyvin edustettuina. Francisco de Goyalta on esillä 114 taulua kuten Mustat maalaukset ja Diego Velazquezilta kuuluisa Hovinaiset ja 49 muuta teosta. Italian taidetta edustavat Botticelli, Tiziano ja Tintoretto. Flaamilaisen koulukunnan edustajia Pradossa ovat muun muassa Rubens, Jan Breughel ja Van Dyck.
Pradoa vastapäätä sijaitsee taidemuseo Thyssen. Museolla on yksi Euroopan huomattavimmista yksityisistä taidekokoelmista. Thyssenillä on ranskalaisen impressionismin suuria nimiä kuten Renoir, Monet, Degas, Manet ja Pizarro. Myös postimpressionismin koulukunta on hyvin edustettu: Van Gogh, Cézanne ja Munch. Yhdysvaltalaista modernia taidetta edustaa Edward Hopper ja venäläistä Wassily Kandinsky.

Pradon bulevardin eteläosan suihkulähdettä vastapäätä on Atochan rautatieasema, ja kadun toisella puolella vielä yksi madridilaisten ylpeys, Reina Sofian modernin taiteen museo. Museossa on loistava kokoelma 1900- ja 2000-luvun taideaarteita. Täällä on muun muassa Pablo Picasson kuuluisa sodan vastainen teos Guernica. Esillä on myös Salvador Dalín ja Joan Mirón teoksia.
Ja vielä on pakko mainita yksi museo, joka on erittäin suosittu turistien kesken: Santiago Bernabéun stadionilla sijaitseva Real Madrid -jalkapalloseuran museo. Se on interaktiivinen ja kävijä pääsee jopa tutustumaan kuuluisaan vihreään kenttään. Real Madridin museo on Santiago Bernabéun metroasemalla, ja ympäristössä on lukuisia hyviä ravintoloita, missä voi syödä leppoisissa tunnelmissa.

Joan Miró, Pájaro Lunar 1956, on the garden of Reina Sofia Museum. Photo  © Adrián Soto

Joan Miró, Pájaro Lunar 1956, on the garden of Reina Sofia Museum. Photo © Adrián Soto

Shoping in Serrano- street. Photo © Adrián Soto

Shoping in Serrano- street. Photo © Adrián Soto

Jamón Serrano, Spanish Ham in San Miguel market, down town Madrid. Photo © Adrián Soto

Jamón Serrano, Spanish Ham in San Miguel market, down town Madrid. Photo © Adrián Soto

Alcalá-Gate is one of landmark of Madrid. Photo © Adrián Soto

Alcalá-Gate is one of landmark of Madrid. Photo © Adrián Soto

The Ancient Gods have not abandoned Crete

July 12, 2012

Hermes the messenger of Zeus gave the lyre to Apollo. Here a modern Apollo playing in Fragokastelo in the southern shore of Crete ©Adrián Soto

Hania. A view from the Hill of Prophet Elias ©Adrián Soto

Text and pics from Adrián Soto
Crete is a magnificent island. It is a land of legends, of an impressive natural beauty and of fascinating people. Even now, when Greece is in the centre of an economic turmoil and going through a deep depression, the Cretans look the future with optimism. “In time like this one, I go back to our Minoan and Ancient Greek legends, and there I find the necessary peace for my soul” told me a school teacher in the city of Hania.
It was here where Rhea gave birth to her son Zeus, that later on was the master of the Olympia mountain. Everything in the island makes feels the visitor why this place was chosen by the Gods as the scene of their doing, great and small. The valleys provide a great view with endless olive plantation and the colourful orange trees. In Crete there are some 35 million olive tree and 5 million orange trees.
Crete join Greek state only in 1913, and they did so on their own free will. They still said first to be Cretans than Greeks. For centuries they have kept their identity. Not even the tourist invasion that started in 1970`s have weakening that particular identity. “Here in Crete, we have a better situation than in the big cities like Athens or Thessaloniki where people have lost 30-40% of their incomes in the last four years, Here we are better off, because we have a efficient tourist industry and because we have a very productive country side”, told me Crete Vice-Regional Governor Apostolos Voulgarakis.
The economic crisis affecting Greece is so tough that for four years now there is not public money for keeping the tourist infrastructure, that might start to damage very soon. Private local business men are going extraordinary efforts to keep the hotels and taverns in good shape. “We re doing our best to keep the tourists happy, but this is also difficult because there is not money flowing from the bank”. told Hania´s Hotels Associations President Manolis Giannoulis.
The present article, in Finnish below, was published by Finland oldest Travel and Holidays Magazine, Matkalehti 6-7/2012. Hereby text are abstracts.

Alennusmyynnissä KREETAN HANIA

Kriisi iski, turistiale -30% mutta kapakoitsija aikoo kestää. Suomalaisten suosimassa lomakohteessa talouskriisi vaikuttaa matkailun, ja hinnat rukapaikoissa ovat pudonneet

Kreetan Haniasta on tullut muutamassa vuodessa suomalaisten suosituin kesäviettopaikka Kreikassa. Finanssikriisi vaikuttaa matkailuun, ja hinnat tavernoissa ja ravintoloissa ovat pudonneet jopa 30 prosenttia. Paikalliset matkailuyrittäjät luottavat sinnikkäästi Pohjoismaiden matkailijoihin.

Apostolis Apostolakis on Hanian tunnetuimpia ravintoloitsijoita. Hänen kalaan erikoistunut ravintolansa sijaitsee Venetsialaisen sataman itäisellä laiturilla. Ravintola Apostolis avasi ovensa jo vuonna 1976, ja se on sekä kreetalaisten että matkailijoiden suosiossa.
− 2007 oli vielä hyvä vuosi. Sen jälkeen asiat ovat menneet huonoon suuntaan. Minä olen joutunut pudottamaan hintoja jopa 30 – 40 prosenttia, sanoo 60-vuotias herra Apostolakis.
− Kreikkalaisten palkat ja eläkkeet ovat laskeneet, ja heidän rahankäyttönsä on supistunut huomattavasti. Samaan aikaan raaka-aineiden hinnat ovat pysyneet ennallaan. Hyvänä kesäpäivänä minä myyn täällä ravintolassa jopa 100 kiloa tuoretta kalaa, jatkaa ravintolanpitäjä.
− Kaiken lisäksi ravintolapalveluiden ALV on noussut 13.sta 23 prosenttiin. Minä luotan siihen, että kesän aikana tilanne alkaa parantua. Myös turistit tuovat oman hyvän panoksensa meidän arkipäivään, sanoo Apostolakis.
Tunnetulla ravintoloitsijalla on 14 työntekijää, joista viisi on hänen oman perheensä jäseniä. Entinen kalakauppias, herra Apostolakis, aikoo lähteä eläkkeelle vuoden kuluttua. Hänen tyttärensä Niki on valmis ottamaan ravintolan haltuunsa.
− Me työskentelemme kovasti. Kyseessä on Kreikan maine, sanoo Niki.
Herra Apostolakis kertoo, että vuosien varrella hän on tullut hyväksi tutuksi monien suomalaisten kanssa.
− Minulle tulee postikortteja Suomesta, ja olen saanut kutsun vierailla Helsingissä, mutta en vielä uskalla lähteä, nauraa ravintola Apostolisin isäntä.
Hanian kauppahallin lähistöllä taksiyrittäjä Ioannis Dousmanis odottaa matkailusesongin vilkastumista. Hän on ollut alalla viisi vuotta, ja hänen autonsa on viittä vaille maksettu.
− Tilanne on todella kurja. Bensalitran hinta on jo 2 euroa, vakuutusmaksut nousevat ja taksipalvelujen ALV nousi 13:sta 23 prosenttiin. Tämä kaikki tarkoittaa, että työtä on vähemmän. Tällä hetkellä en voi elättää perhettäni, hän sanoo.
− Jopa turistien käyttäytyminen on muuttunut huomattavasti. Nyt joka ikinen ajo vaati pitkät neuvottelut, jatkaa 42-vuotias Dousmanis
Hanian vanhassakaupungissa, Zemaeliou-kadulla, Alexandros Spanoudakis pitää matkamuistoliikettä. Hän on ollut kahdeksan vuotta alalla.
− Minä myyn lähes ainoastaan kreetalaista tavaraa. Vuosi 2011 oli vielä hyvä. Nyt asiat ovat epävarmalla kannalla, mutta voi olla, että pääsemme samoihin myyntilukuihin kuin viime vuonna, sanoo 37-vuotias Alexandros.
Hänen liikkeensä on hyvällä paikalla vilkkaassa kadunkulmassa. Liikehuoneisto on kooltaan noin 70 neliömetriä, mutta Alexandros on laajentanut reviiriään melkoisesti kadun puolelle. Hänen myydyimmät tuotteensa ovat oliiviöljy, hunaja ja keramiikka.
− Turistien käyttäytyminen on muuttunut jonkun verran. Minä uskon, että se johtuu matkanjärjestäjistä ja matkatoimistoista, jotka neuvovat asiakkaita tinkimään hinnoista. Nyt ei kuitenkaan olla Turkissa tai Egyptissä, hän sanoo.
Spanoudakis kertoo myös, että viranomaiset valvovat nyt tiukasti verotusta.
− Lähes kaikkien tuotteiden ALV on noussut. Minun voitoistani valtio ottaa 40 prosenttia, ja sen lisäksi tulee vakuutus, sähkö- ja puhelinkulut. Minä en valittaisi, vaikka valtio ottaisi jopa 70 prosenttia, mutta haluaisin jotain vastiketta, ja tällä hetkellä en saa mitään, sanoo Alekxandros, joka pitää liikettä vaimonsa kanssa.
Kuten monet maanmiehensä, hän on menettänyt uskonsa Kreikan
poliittiseen eliittiin.
– Poliittiset puolueet ovat osa ongelmaa eikä sen ratkaisu. 40 vuoden aikana ne ovat johtaneet tätä maata, ja tuskin ne vievät Kreikan ulos tästä kriisistä, sanoo Aleksandros Spanoudakis.

Hanian vanhakaupunki: Historia ja kulttuuri
Hanian maakuntaan tulee vuonna 2011 peräti 800 000 turistia, ja 80 prosenttia heistä Pohjoismaista. Suomesta Haniaan saapuu 85 000 matkailijaa. Näin Suomi on Hanian alueella kolmanneksi suurin turistimaa, Ruotsin ja Norjan jälkeen. 75 prosenttia alueen tuloista saadaan matkailusta.
Hanian kaupungissa on noin 100 000 asukasta, ja se on saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen. Kaupungin kirkkain vetonaula on Venetsialainen satama, jonka leveällä promenadilla on aina vilkasta. Se on kaupungin ylpeys, olohuone ja suosituin kohtauspaikka niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa.
Satama on nousevan kuun muotoinen, ja sen etulinjassa on lukuisia 1500-luvulta peräisin olevia venetsialaistyylisiä rakennuksia. Niiden seassa on turkkilaistyylisiä rakennuksia, ja jopa yksi moskeija nousee paraatipaikalla. Tämä kertoo kaupungin rikkaasta ja pitkästä historiasta.
Oikeastaan historiakierros on hyvä aloittaa Arkeologisesta museosta (Halidon-katu 30), joka sijaitsee entisessä venetsialaisessa basilikassa. Täällä voi ihmetellä Kreetan 4500 vuotta vanhaa upeaa historiaa aina Minolaiskultuurista lähtien. Halidon-kadun varrella on myös Hanian tuomiokirkko.
Tästä on hyvä jatkaa kapean kujan kautta vanhankaupungin länsiosaan. Aluetta kutsutaan nimellä Topanas. Se on täynnä huviloita ja pieniä yllätyksiä. Dominoiva rakennus on entinen venetsialainen linnoitus, missä toimii nyt kiinnostava Merimuseo.
Vanhankaupungin itäpuolella sijaitsee Splanzia-korttelit. Alue on hyvin suosittu paikallisten keskuudessa. Pikkuputiikit ja opiskelijapaikat nukkuvat päivällä ja vilkastuvat illan tullen. Alueen merkittävin rakennus on Agios Nikolaosin kirkko, jossa on kellotornin lisäksi myös minareetti. Se kertoo italialaisten ja turkkilaisten ajoista.
Vanhassakaupungissa kannattaa kävellä vielä Halidon-kadun kautta Shridlof- kadulle, joka tunnetaan nahkakatuna. Nahkatuotteita on tarjolla runsaasti, mutta kaikki ei ole aitoa kreetalaista tavaraa. Tämän kadun kautta on hyvä jatkaa Kauppahalliin, joka on vanhankaupungin muurien ulkopuolella. Vuonna 1913 rakennettu ristinmuotoinen halli on paras paikka ihailla kreetalaisia tuotteita maalta ja mereltä. Hinnat ovat hieman korkeammat kuin supermarketeissa, mutta ne takaavat tuoreuden ja hyvän laadun. Täällä juhlittiin virallisesti Kreetan liittymistä Kreikan valtioon vuonna 1913.
Kesäaikaan vanhassakaupungissa voi vierailla jopa 10 000 ihmistä päivässä. Se pistää silmään, että onneksi alueelle ei ole rakennettu isoja hotelleja.

The Anciant Gods have not abandoned Crete

Kalives, a lovely spot in the northern shores of Crete.©Adrián Soto

The Anciant  Gods have not abandoned Crete

Apostolos Vouylgarakis the Vice-regional Governor of Crete, a Pasok man. ©Adrián Soto

Hanian maakunnan kolme upeaa hiekkarantaa
Lapsiperheelle voi historiapäivän jälkeen suositella vesipuistoa. Hyvätasoinen Limnoupolisin vesipuisto sijaitsee noin 7 kilometriä kaupungista sisämaahan päin. Hanian uimaranta-alue sijaitsee kaupungista länteen, ja se on noin 25 kilometriä pitkä. Agioi Apostolin ranta- ja puistoalue on noin viiden kilometrin päässä kaupungista. Siellä on kaksi hyvää uimarantaa, ja paikka on hyvin suosittu kaupunkilaisten keskuudessa. Eteenpäin kohti länttä on rantoja, jotka ovat tuttuja monille suomalaiselle, kuten Staros ja Platanias.
Tie jatkuu rantaviivan tuntumassa. Kun tullaan Rodoposin niemimaalle, kannattaa poiketa oikealle kohti Kolimbaria. Se on pieni satama, jonka tuntumaassa on merkittävä ortodoksiluostari Moni Gonias, missä on ainutlaatuisia ikoneja.
Rantatie jatkuu Kissamosin 3 000 asukkaan pieneen kaupunkiin kahden niemimaan välissä. Täällä kannattaa käydä syömässä vaikka ravintola Cellerissä, missä omistaja Stellios Milonakis tarjoaa paikallista ruokaa ja itse tehtyjä viinejä.
Kissamosista pääsee veneellä Gramvousan saarelle, jossa on Balosin hieno turkoosi laguuni ja uimaranta. Laiva lähtee aamulla klo Kissamosista 10:00, ja paluu Balosilta on 16:30. On sanottu, että Balos on yksi Kreikan kuvatuimmista paikoista. Täällä vierailivat myös Prinssi Charles ja Prinsessa Diana. Balosin niemimaa on suojeltu, ja se tarjoaa häikäiseviä maisemia niille, jotka patikoivat 16 kilometriä Kissamosista Balosiin.
Kissamosista voi myös ajaa noin 10 kilometrin päähän länsirannikoille Falassarnan ranalle. Se kuulu Kreetan uimarantojen top 5:een. Rannan vieressä on arkeologinen alue, joka kertoo hellenistisestä ajasta. Falassarnasta löydetyt aarteet ovat Kissamosin arkeologisessa museossa. Täältä tie lähtee kohti etelää. Matkan aikana voi ihailla oliivilehtojen runsautta. Kreetan saarella on noin 35 miljoonaa oliivipuuta ja noin viisi miljoona appelsiinipuuta. Matkalla kohti vuoria voi nähdä myös paljon kastanjametsiköitä ja katajia.
Tie vie muutamaan vuoristokylään kuten Elos ja Kefali, missä voi pysähtyä ja syödä alueen erikoisuuksia, kuten vuohen- ja kaninlihasta valmistettuja herkkuja. Tie jatkuu kohti saaren lounaisosassa sijaitsevaa Elefonessin uimarantaa. Jos kaipaa valkoista hiekkaa ja paljon aurinkoa, on Elefonessi oikea paikka. Se näyttää enemmän Karibianmeren rannalta kuin Välimereltä. Tämä matala ranta sopii erinomaisesti lapsiperheille. Alue on myös suojeltu, ja se kuuluu EU:n Natura 2000 -ohjelmaan. Kesällä voi olla tungosta ja palvelut ovat niukat.

Valkoiset kylät, vuoristojen rotkot
Elefonessista on jo helppo piipahtaa saaren etelärannikolle. Tie vie kohti Paleohoraa. Noin 2 000 asukkaan kylä sijaitsee kapealla niemimaalla Libyanmeren rannalla. Kylän neljä katua kulkevat suoraan pohjois-etelä-suunnassa, ja molemmille puolille jää hiekkaranta. Itäpuolella on kivikkoinen ranta ja satama. Länsipuolella on kylän ylpeys: leveä, upea ja puhdas hiekkaranta, missä voi katsella saaren komeimpia auringonlaskuja.
Paleohora on melko vilkas kesällä. Kello 18:00 kadut suljetaan moottoriliikenteeltä, ja ravintoloitsijat tuovat pöydät ja tuolit ulos kaduille. Syntyy hauska sekamelska paikallisen ja turistien kesken. Haniasta on päivittäin kolme bussivuoroa Paleohoraan.
Satamasta lähtee laivavuoroja kohti Sougiaa, Agia Roumelia, Loutroa ja Sfakiaa maakunnan itäreunalla. Näiden kylien värit ovat vitivalkoinen ja tummasininen. Kylät sijaitsevat vuorten juurella ja niihin pääsee vain laivalla. Poikkeus on Sfakia, jonne pääse myös maanteitse. Tällä alueella on mahdollista patikoida lukuisia rotkoja pitkin, jotka ovat eläin- ja kasviparatiiseja. Tunnetuin rotko on Samaria, joka lähtee korkealta Valkoisilta vuorilta kohti rannikolla sijaitsevaa Agia Roumelia. Se on kova sana eurooppalaiselle patikointikansalle.

Viinit ja luostarit
– Meidän maakunta on täynnä kauniita paikkoja. Menkää maaseudulle, niin etelään kuin pohjoiseenkin. Esimerkiksi Apokoronasin alueella on monta aitoa kreetalaista kylää perinteisine tavernoineen. Moni niistä on todella sharmikas, sanoo Hanian Hotellien omistajayhdistyksen puheenjohtaja Monolis Giannoullis.
Apokoronas on vehreä alue, joka sijaitsee Haninan kaupungista itään. Kylät kuten Vrisses, Vamos tai Kalyves sopivat hyvin leppoisan päiväretken kohteeksi. Niihin pääsee kätevästi bussilla. Kalyves on monille suomalaisille jo tuttu, ja siellä on mukava uimaranta. Tällä alueella voi myös tutustua kreetalaisiin viineihin. Noin neljä kilometriä Vrissesista löytyy Alikampos, missä Dourakisin perhe pitää viinitarhaa. Dourakiswineryssa maistajaiset ja suolainen pikkupurtava maksaa vain viisi euroa. Kreetalaiset viinit on usein tehty saaren omista rypäleistä, kuten Romeiko, Vilana ja Laitiko. Valkoviinit ovat monesti punaviinejä parempia.
Hanian maakuntanmatka ei ole täydellinen, jos ei piipahda Akrotirin niemimaalla. Akrotiri sijaitsee Haniasta koilliseen. Siellä on lentokenttä ja kaksi luostaria, Agia Triada ja Moni Gouverneto. Mutta ennen lähtöä Akrotiriin kannattaa pysähtyä heti kaupungin ulkopuolella Profetta Eliaksen kukkulalla, mistä on mahtava näköala kohti Haniaa. Täällä on Kreetan ja Hanian suuren miehen, Kreikan entisen pääministerin Eleftherios Venizelosin hauta.
Agia Triadan luostari seisoo keskellä viinitarhaa. Se näyttää enemmän linnoitukselta kuin pyhältä paikalta. Kaksi venetsialaista aatelisveljestä rakennutti luostarin vuonna 1631 käännyttyään ortodoksiseen uskoon. Sisäpihan appelsiini- ja sitruunapuutarha on todella rauhallinen miljöö. Neljä kilometriä pohjoiseen on vielä mahtipontinen luostari, Moni Gouverneto. Sekin on rakennettu venetsialaisten toimesta, ja antaa vahvan italialaisen vaikutelman.

The Cretan cuisine. Cretan salad and sardines in olive oil and vinegar. ©Adrián Soto

The anciant Gods have not abandoned Crete

Loutro in the southern shore of Crete, it can be reached only by boat.©Adrián Soto

The best Walking in Tenerife

February 14, 2011

The Village of Aguas. From here departure the coastline route. ©Adrián Soto

The mountain route goes through an impressive Pine forest.  ©Adrián Soto

The Mountain route goes through an impressive Pine Forest. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto
The present article was published by Finland´s evening paper Ilta-Sanomat, on February 9.02.2011. The below version in Finnish is the full original version of the article. The following are abstracts.

The Island of Tenerife possesses a unique diversity in its landscapes and scenery which makes it ideal for people how enjoy getting out on foot.
For nature loving people, the best face of Tenerife is its Green Northern side. In the article i present three walking route. Thiers difficulties is from middle to low. The local bus company TITSA provides wide covering of the spots.
The first route, is along the coastline: From San Pedro de la Rambla to Puerto de la Cruz. The route lead through banana plantations and past delightful old haciendas to a tropical coastline dotted with palm groves, hidden coves and a solitary fort. Absolutely exquisite before getting into town at the El Jardin volcanic sand beach.
The second route is from La Caldera to Aguamansa (Can be extended to La Orotava) The route starts at an impressive pine forest paths and eucalyptus glades lead to impressive vistas of the lush valley sweeping to the coast below whilst the sleeping giant of Mount Teide looms benignly above. The explorer and scientist Alexander von Humboldt described the Orotava Valley  one of the most beautiful places in the world.
The third route: Walking in the Mount Teide crater. It is an unique experience. You don´t any other place in world like this. The highest mountain dominates, whilst weird and wonderful volcanic rock formations create an incredible landscape above the clouds that is a wonder to explore on foot.

Teneriffa kutsuu patikoimaan

 

Teksti ja kuvat Adrián Soto

 

Suomalaisten suursuosikki Teneriffa on monipuolinen lomakohde. Vuoristomaisemien, hiekkarantojen ja kauniiden kaupunkien lisäksi tarjolla on nyt uudenlaista lomailuohjelmaa. Patikoinnin suosio on kovassa nousussa. Parhaat reitit löytyvät saaren vehreästä ja kukoistavasta pohjoisosasta. Patikointi on suhteellisen helppoa, sillä paikallisella TITSA-bussiyhtiöllä on laaja verkosto, ja reittien lähtö- ja päätepisteisiin on hyvät yhteydet.

 

Rannikkoretiti: San Juan de la Rambla – Puerto de la Cruz

Reitti on kaksiosainen, pituudeltaan noin 15 kilometriä ja matka taittuu noin 3,5 tunnissa.

Bussit 363 ja 364 vievät Puerto de la Cruzista San Juan de la Ramblaan. Bussista noustaan pois San Juanin kirkon vieressä. Sieltä pitää kävellä tulosuuntaan noin 50 metriä, kunnes vastaan tulee vasemmalla alamäki, joka johtaa Las Aguasin kylään. Tämä noin 400 asukkaan kylä on aivan meren rannalla, ja sieltä löytyy muutamia hyviä kalaravintoloita ja kesällä myös yleinen uima-allas. Las Aguasista polku lähtee rannikkoa pitkin ja pian vastaan tulee banaaniplantaasi. Reitti kulkee noin 50 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Muutama sata metriä rantaviivasta näkyy vulkaanisia kallioita, missä elää paljon lintulajeja. Sitten vastaan tulee La Ramblan kylä, joka roikkuu rinteessä meren yläpuolella.

Vielä edempänä on La Rambla de los Caballosin kylä, mistä polkua voisi jatkaa jyrkästi alas meren rantaan, mutta viime aikojen myrskyt ovat tehneet tästä osuudesta käyttökelvottoman. Tässä kohtaa on talo, jonka edessä loikoilee aina paljon kissoja. Talon kohdalta kannattaa kävellä ylös aivan TF5-tielle asti. Tämä osuus menee viiniviljelmien läpi. Tien varrelta löytyy virkistys- ja pysäköintialue, kioski sekä bussipysäkki.

Täältä kannatta ottaa bussi kohti Mirador San Pedroa. Bussimatkan pituus on noin 5 kilometriä. Bussista poistuttua täytyy kävellä alamäkeen, mistä lähtee reitti kohti Puerto de la Cruzia. Polun alkuosa kulkee palmu- ja banaaniviljelmien keskellä. Reitin nimi on Rambla de Castro. Muutaman jyrkän nousun jälkeen Puerto de la Cruz näkyy jo. Tämä on erittäin suosittu reitti. Eikä ihme, sillä se on hyvin hoidettu ja näkymät ovat todella kauniit. Noin puolentoista tunnin patikoinnin jälkeen vastaan tulee avokadotarha, ja nyt ollaan jo melkein Puerton esikaupungissa.

Reitti päätyy, tai alkaa, aivan Maritium-hotellin. Loro Parque -papukaijapuisto ja Playa Jardinin musta hiekkaranta ovat parin sadan metrin päässä.

 

Vuoristoreitti La Caldera-Aguamansa

Reitti kulkee noin 900 metriä meren pinnan yläpuolella. Sen pituus on noin 6,5 kilometriä ja kesto 1,40 tuntia.

Bussi 345 Puerto de la Cruzista ajaa aivan reitin alkupisteen La Calderaan.

Lähtöpaikassa on pieni ravintola ja leirintäalue. Heti sen jälkeen alkaa mahtava mäntymetsä (Pinus Canariensis). Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen polku haarautuu, ja tässä pitää lähteä Los Organosin suuntaan. Eroosio on veistänyt kallioihin mahtavat kiviset urkumuodostelmat. Muutaman minuutin jälkeen tulee taas vastaan risteys, missä kannattaa kääntyä vasemmalle.

Täällä männyt saavat jo seuraa, jo patikoija voi ihailla isoja lehtipuita kuten pyökkejä ja laakeripuita. Metsä tarjoaa myös muita yllätyksiä: sieniä on runsaasti ja yksilöt ovat komeita. La Calderan maastossa polut ovat hyvin leveitä, koska ne ovat vanhoja teitä. Pilvettömänä päivänä täältä voi ihailla merta, Orotavan laaksoa ja Puerto de la Cruzin kaupunkia. Muutaman minuutin kuluttua vastaan tulee kivirakennus, jossa toimii vesipumppuasema. Tästä kannattaa kääntyä jyrkästi vasemmalle ja lähteä kulkemaan alaspäin. Kasvillisuus tiivistyy ja monipuolistuu.

Tie lähtee jyrkästi alas, kun kävelijä tulee ulos metsästä. Vastaan tulee jo kastanjapuita ja pieniä maatiloja. Reitti kulkee nyt vasemmalle kapean tien kautta Aguamansan kylään. Kylän pääkatua kannattaa nousta vielä noin 200 metriä ylös vasemmalle, missä on bussipysäkki. Bussi Puerto de la Cruziin lähtee kerran tunnissa.

 

 

Teiden kansallispuisto

 

Las Cañadas del Teide. Teiden ylätasanko on 2 100 metriä merenpinnan yläpuolella.

Bussi 348 Puerto de la Cruzista Teideen (Parador-hotelli) lähtee kello 9:15. Paluu Paradorista klo 16:00.

Playa de Las Americasista lähtee bussi 342 Teidelle klo 9:15. Paluu Paradorista 16:00.

Paradorista lähtee monta reittä. Tavallisen kävelijän kannattaa valita reitti numero 3 nimeltään Roques de Garcia. Sen pituus on noin 2,5 kilometriä, ja aikaa patikointiin voi varata 1,20 tuntia.

Reitti lähtee Mirador de la Ruletan näköalapaikalta hotellin tuntumasta. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen polku kulkee Roque Cinchadon alapuolelle. Tällä komealla kalliomuodostelmalla on paljon nimiä. Englantilaiset kutsuvat sitä jumalan sormeksi. Noin 10 minuutin kuluttua vastaan tulee laavajoki ja vähän myöhemmin viimeinen kalliomuodostelma, Roque Blanco. Oikealla näkyy Teiden vanha huippu (Pico viejo). Täällä ollaan jyrkänteellä, ja alhaalla näkyy Ucancan tasanko, jonne on noin 15 minuutin matka. Tasangolla kohoaa vielä yksi iso kalliomuodostelma, joka on nimeltään Catedral eli tuomiokirkko.

Tässä eri reitit haarautuvat. Reitti 3 nousee jyrkästi takaisin Mirador de la Ruletaan, ja tiukka nousu vie noin 20 minuuttia. Vasemmalle jää majesteettinen Teiden huippu, joka on 3 718 metriä korkea.

The costline route goes through a huge banana plantation. ©Adrián Soto

Cañadas del Teide, National Park, Roque Cinchado or God´s Finger. ©Adrián Soto

 

 

<

Ernest Hemingway. Papa, the Sea and the Tropic

December 30, 2010

This is the view that Hemingway had over Havana toward the Sea. ©Adrián Soto

Diaquirí-drink at Floridita-Bar. It tastes like in Hemingway´s time. ©Adrián Soto

Pics and text by Adrián Soto     The present article was published in the Finnish evening paper Ilta Sanomat on 17th of May, 2010. The Following are abstracts:

Just some 20 minutes drive from downtown Havana, is Finca Vigía, Nobel writer Ernest Hemingway´s home museum. Hemingway lived here the last 21 years before he committed suicide in July 1961 in Ketchum, Idaho.
The Finca, land property. was so dear to Hemingway that he wrote: “From here I can see the Sea and the Tropic vegetation. These give peace to my soul”. The property is four hectares, and there grow hundreds of palm trees, mango tree, and banana plants. The melodies of birds singing is all over. The place is a real oasis of peace  just beside the hurry and noisy Cuban capital city.
When the revolution conquest Havana, Hemingway saw it as a beside observer. He saw the Cuban youth rebelling against the old regime from Floridita-bar. In that bar he enjoyed daily is favourite drink, rum based Diaquirí. Today, Floridita is still open at the same place, and really has suffered very little changes from time of Hemingway. After the victory of the revolution, the writer got to know personally the revolutionary leader, Fidel Castro, they even went occasionally fishing together. The restless soul of Hemingway got more calm with the years, it was by then when he bought Finca Vigía in 1939.
The finca is half hour drive from tiny fishing village Cogimar, where Hemingway anchored his beloved boat Pilar. In Cojimar lived also the sea captain Gregorio Fuentes, that is the main character in the book “The Old man and the Sea”. Because of the book Hemingway was awarded with the Pulietzer-prize and later in 1954 with the Nobel Prize of literature.

Ernest Hemingway. Papa, meri ja trooppista kasvillisuutta

Vain 20 minuutin ajomatkan päässä Havannan keskustasta sijaitsee Finca Vigia, kirjailija Ernest Hemingwayn kotimuseo. Nobel-palkinnon saanut kirjailija asui talossa elämänsä viimeiset 21 vuotta ennen kuin teki itsemurhan heinäkuussa 1961 Ketchumissa, Idahossa.

Finca eli maatila oli Hemingwaylle niin rakas paikka, että hän kirjoitti ”Tästä näen meren ja trooppista kasvillisuutta. Se antaa sielulleni rauhaa”. Maatila on kooltaan neljä hehtaaria, ja siellä kasvaa satoja kookospalmuja, mangopuita sekä banaanipensaita. Lintujen laulu soi kaikkialla. Paikka on rauhan keidas kiireisessä ja meluisessa Havannassa.

Kun Kuubassa tehtiin vallankumous, Hemingway oli sivustakatsoja. Hän näki Floridita-baarista, kuinka Kuuban nuoriso kapinoi. Baarissa hän nautti päivittäin lempijuomaansa, rommipohjaista daiquiria. Floridita on edelleen Havannan keskustassa, eikä se ole muuttunut Hemingwayn ajoista. Vallankumouksen voiton jälkeen kirjailija tutustui Fidel Castroon, ja he kävivät jopa kalastamassa yhdessä. Seikkailunhaluinen Hemingway oli jo hieman rauhoittunut, kun hän osti Finca Vigian vuonna 1939.

Maatilalta on puolen tunnin ajomatka Cojimarin pieneen satamakaupunkiin, missä Hemingwayllä oli oma vene nimeltään Pilar. Cojimarissa asui myös kippari Gregorio Fuentes, joka oli Vanhus ja meri -teoksen päähenkilön esikuva. Teos toi Hemingwaylle Pulietzer-palkinnon sekä kirjallisuuden Nobelin vuonna 1954.

Hemingway asui Kuuban-kodissaan aluksi kolmannen vaimonsa Martha Gellhornin kanssa, ja myöhemmin taloa emännöi kirjailijan neljäs vaimo, Mary Welsh. Hemingwayn kuoleman jälkeen La Vigia jäi talon palvelijoiden haltuun. Kuubalaiset kutsuivat kirjailijaa aina ”papaksi”, ja kunnioittivat häntä suunnattomasti. Ehkä tämä selittää sen, että suurin osa Hemingwayn henkilökohtaisista esineistä on edelleen tallella talossa.

Myöhemmin Kuuban valtio otti tilan haltuunsa. Nyt se on jo hyvässä kunnossa, ja sitä korjataan koko ajan. Siellä on hänen lukulasinsa ja kirjoituskone. Siellä on myös hänen kuuluisa ensimmäisen maailmansodan sotareportteri-univormu. Hemingwayn tyylikkäässä kirjastossa, joka tunnettiin nimellä Venetian Room, on arvokkaita kokoelmia. Nähtävillä on myös kirjailijan saapaskokoelma ja kiikari, millä hän tutki Karibian tähtitaivasta, sekä metsästystrofeita Afrikan safareilta, karttoja ja monia muita esineitä.

Pilar-vene seisoi vuosikausia Havannanlahdella rapistumassa. Nyt tämä 32 metriä pitkä ja 12 metriä leveä vene on tuotu La Vigiaan, ja ammattimiehet entisöivät sitä. Hemingway sanoi aina, että ”vain merellä olen todella vapaa”. Talon uima-altaan viereen hän hautasi neljä koiraansa: Blackin, Negritan, Lindan ja Neron.

Alueelle rakennetaan nykyään autotallia. Ernest Hemingwayllä oli neljä amerikkalaista autoa vuonna 1961. Viranomaiset ovat nyt löytäneet niistä yhden, joka on yksityisessä omistuksessa, ja suunnittelevat sen ostamista. Muut kolme autoa saattavat olla vielä liikenteessä, vaikkapa takseina Havannassa.

Hemingway´s studio. Here he wrote “The Old Man and the Sea”, ©Adrian Soto

Fidel castro and Hemingway used to fish together. © Adrián Soto

The boot collection. These boots walked througout Europe, Africa, America. ©Adrián Soto

72 visa-free hours at the Capital of Tsars

May 17, 2010

The following are abstracts of articles published in Finland`s Travel and holidays magazine Matkalehti, 5/2010, and also in the travels supplement of Spain main daily, El País (Viajero, 08.05.2010)

By Adrián Soto
From Spring 2010 the western passengers don´t need to bother with bureaucratic papers, if they want to have a short visit to Russia. A new ferry connection from Helsinki to St. Petersburg makes possible to stay in Russian soil for 72 without visa requirement.
The ferry, Princess Maria departure from Helsinki port every 3 or 4 days a week on evening. The voyage takes 12 hour to arrive in the morning to St. Petersburg The ferry belong to the Russian company St. Peter Line and her name comes from Maria Feodorovna, wife the Tsar Alexander III.
The ferry itself is a comfortable Finnish-made vessel with capacity to 1 600 passengers. On board, the passengers can enjoy a magnificent Russian show, as well as buffet dinner rich in fishes. Drinks on board are fearly ship.
The arrive to St. Petersburg is impressive, but even more impressing is the cultural offer that city provide to the visitors.

Magnificent show on board of Princess Maria. ©Adriá n Soto

The Princess Maria at the Port of Helsinki. © Adrián Soto

72 horas en San Petersburgo

Adrián Soto
Ya es posible viajar desde la UE a Rusia sin necesidad de trámites burocráticos. La linea de ferry Helsinki-San Petersburgo-Helsinki acaba de inaugurarse conectando estas dos capitales del Báltico, ofreciendo además,  visado libre para las ciudadanos de la UE. Esta es una medida especial otorgada por el parlamento ruso (Duma) al turismo de la antigua capital de los zares.
El visado libre es por un máximo de 72 horas y el único protocolo a seguir es que el viajero compre un sightseeing o tour guiado a la naviera por 15€, o en su defecto tenga su debida reserva en uno de los hoteles de la ciudad.
El ferry, Princess Maria, zarpa por las tardes (19:00 hora local) 3 o 4 veces por semana. Para echar amarras por las mañanas (09:00) en el terminal de pasajeros de San Petersburgo. El Princess Maria pertenece a la naviera rusa St. Peter Line y es un buque construido en los astilleros finlandeses en 1981. Desde entonces ha navegado en el Mar Báltico y en el Mar del Norte. Su última modernización data del año pasado y su capacidad es de 1 600 pasajeros y 400 vehículos. Su nombre es en honor a María Fiódorovna, esposa del emperador Alejandro III.
El viaje inaugural estuvo animado con bastante champaña y por un magnífico show de variedades, que incluía portentos de la canción romántica rusa, un estupendo cuarteto de jazz, violinistas de primer orden, etc. Según Igor Glukhov, consejero delegado de St. Pter Line el show no fue una puesta en escena sólo para el viaje inaugural.
“Hemos establecido un acuerdo con la Unión de Artistas de San Petersburgo, y esto nos permite mantener durante todo el año un show de alto nivel” declara Glukhov.
La cena ofrecida a bordo es un buffet nórdico con abundantes especies de pescados de esas latitudes, servidos por lo general, fríos. El almacén tax-free ofrece algunas gangas en cuanto a vinos del Tercer Mundo o vodkas rusos. El casino, otro gran atractivo del buque, sobre todo después que fueran prohibidos en territorio ruso, estaba aún en obras. Según Glukhov “Será de lo más animado que ofrezca el Báltico”.
A la llegada a San Petersburgo el buque navega a unos cien metros de la mítica isla de Kronstadt. Se puede apreciar con nitidez la cúpula de la Catedral Naval. Una vez en tierra, el viajero tiene delante una metrópolis con cinco millones de habitantes y una oferta cultural única e inacabable.
Comprando ida y vuelta, el precio más barato es de 51 euro por pasajero. Un camarote doble cuesta desde 255 para ida y vuelta. Los camarotes más caros y lujosos cuestan entre 561 y 1190 euros.

Departure from Helsinki. © Adrián Soto

Viisumivapaasti Helsingista Pietariin

Teksti Adrián Soto
Nyt se on totta. Tsaarien pääkaupunkiin Pietariin voi matkustaa ilman viisumia. Tämä pitkään odotettu mahdollisuus sai lopullisen lähtölaukauksen viime torstaina, kun Princess Maria -aluksen neitsytmatka starttasi Helsingin Olympia-terminaalista. Hankkeen takana on pietarilainen laivavarustamo St. Peter Line.
Ensimmäisellä matkalla kohti Pietaria oli mukana noin 300 suomalaista, 450 venäläistä ja 50 muiden maiden kansalaista. Tunnelma laivalla oli korkealla. Monikymmenpäinen artistijoukko piti huolen siitä, että matka sujui rattoisasti. Mukana oli tunnettu venäläinen iskelmälaulaja Rodin, huipputasoinen jazzkvartetti, loistava viulisti, upea tanssiryhmä ja monia muita. Neitsytmatkalle osallistui myös St. Peter Linen toimitusjohtaja ja suuromistaja Igor Glukhov.
Onko tämä huippushow vain neitsytmatkan ohjelmassa?
”Ei suinkaan. Tämä on normaali risteilykonsepti. Me olemme tehneet sopimuksen Pietarin artistiyhdistyksen kanssa, ja se takaa meille, että ohjelmassa on jatkuvaa vaihtelua, ja taso säilyy”, sanoi toimitusjohtaja Glukhov.
St. Peter Line on jo neljäs varustamo, joka koettaa onneaan Helsinki-Pietari-reitillä. Nyt Venäjän Duuma on antanut luvan, että laivaturistit voivat oleskella kaupungissa 72 tuntia ilman viisumia. Se edellyttää, että matkustaja osallistuu varustamon järjestämään 15 euroa maksavaan kiertoajeluun kaupungilla tai majoittuu itse hotelliin.
Varustamo lupaa, että  laivalinja toimii ympäri vuoden. Mutta kumpaan varustamo luottaa enemmän, Suomen vai Venäjän markkinoihin?
”Uskomme että alussa suomalaiset lähtevät liikenteeseen. Venäläisille risteilykulttuuri on jotain aivan uutta. Mutta uskon, että pikku hiljaa hekin oppivat”, sanoi Glukhov Matkalehdelle.
Princess Maria on entinen Silja Linen Finlandia, joka rakennettiin Wärtsilän telakalla Turussa 1981. Laiva oli tanskalaisessa omistuksessa ja palveli ympäri Itä- ja Pohjanmerta. Laivassa on tehty monia uudistuksia, ja nyt se seilaa Maltan lipun alla. Sen kapasiteetti on 1600 matkustajaa, ja sen lisäksi laivaan mahtuu noin 400 henkilöautoa ja toistakymmentä bussia.
Princess Marian buffet-illallinen on tasoltaan Ruotsinlaivojen veroinen ja maksaa 24 euroa. Aamiainen on hinnaltaan 12 euroa. Baareissa ja ravintoloissa olut, siideri, 12 cl viiniä ja 4 cl vodkaa maksaa 3,50 euroa per annos. Tax-free-osasto on laaja ja valoisa. Ainakin aluksi jotkut viinit ja venäläiset vodkat ovat hyvin edullisia. Merkkivaatteiden ja kosmetiikan hinnat ovat Ruotsin-laivojen tasoa. Kasino-osasto oli vielä rakenteilla.
Laiva saapuu Pietarin Vasilin saarella sijaitsevaan Morskoy Voksal -terminaaliin. Täältä  lähtevät kaupunkikiertoajelut. Passikontrollimuodollisuudet Pietarissa olivat neitsytmatkalla hitaat. Terminaalilta on helppo saada taksi, ja lähin metroasema, Primorskaja, on noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.
Perjantain paluumatkalla Helsinkiin laivalla oli 600 venäläistä matkustajaa. ”Avausviikolla meillä on kiitettävä määrä asiakkaita. Laivoilla on aina vaikeaa alussa. Kesäkaudelle olemme jo myyneet noin 70 prosenttia paikoista. Eli kaikki näyttää hyvältä”, sanoi St. Peter Linen tyytyväinen myynti- ja markkinointijohtaja Andrei Mushkarev. Tavallaan tuo oli hänen vastauksensa kaikille epäilijöille. Nyt Pietariin voi lähteä parin tunnin varoitusajalla ilman hankalia etukäteisjärjestelyjä.
Laivan hyttihinnasto ja aikataulut löytyvät osoitteesta http://www.stpeterline.com

Exciting arriving at St. Petersburg. ©Adrián Soto

Ferry Company St. Peter Line CEO Igor Glukhov and a painting of Maria Fiodorovna. ©Adrián Soto

Gdansk, the jewel of the Baltic is ready for tourism

January 8, 2010

A painting of Camille Pissarro? No. The Dluga pedestrian street. © Adrián Soto

Beer and Fish at the Motlawa River. © Adrián Soto

By Adsoto

To walk in the streets of Gdansk is to breath history. Definitely this daughter of the Baltic has been one of the hottest city in Europe. Now, the changes started in 1980 at the Gate of the Lenin Shipyard in the heart of the city, seem to have come to an end. The city now offers a warm and clean face.

The best way to feel the sense of history is to walk from the Golden Gate into the Old Town. The Dluga pedestrian street is wide and richly decorated. At the center of it, just by the City Hall there is a square on which you find the Neptune Fountain, is a symbol of the city´s relationship with the sea. According to a popular legend, at the beginning the fountain poured  alcoholic herb beverage for the citizens for free. Then one day, a stupid neighbour took  some of the beverage home. From that day the Fountain has been pouring only water.

The Dlugi Targ goes to east and end at the Green Gate, where Solidarity Movement father, and Nobel Peace Prize winner Lech Walesa has his office. Beyond the gate is the Motlawa River, on whose banks the traveller can enjoy great sun sets comfortably sitting and at terraces, while tasting the local drinks like Goldwasser or Zubrobka flavored vodka.

Not far from the city, actually walking distance, the visitor can become aquainted with the Solidarity Movement. In a wide square you can find the shipyard gates where everything started. At the centre of the square there  are three huge and fairly ugly cement crosses from where hangs anchors, in memory of the  workers shot in 1970  .

There also stands the famous shipyard gate. Today is fairly quit. There used to be 20 000 workers, now the shipyards employ less than one thousand. In the nearby quarters, there are a number of noiseing bars where the unemployed workers keep pouring down the local stuff.

Itämeren helmi Gdansk odottaa sinua

Kävely Gdanskin vanhankaupungin kaduilla on kuin hengittäisi historiaa. Tämä Baltian tytär on ollut Euroopan kuuma piste. Täältä, Leninin telakalta, alkoi 1980-luvun muutosaalto sähköasentaja Lech Walesan johdolla. Nyt näyttää siltä, että muutos on tuottanut tulosta. Gdansk tarjoaa tänään matkailijalle ystävälliset ja puhtaat kasvonsa.

Paras tapa tuntea historia omalla iholla on aloittaa tutustumiskierros Kultaiselta Portilta, mistä avautuu komea Dluga-bulevardi. Tämä pitkä ja leveä katu toimii kaupunkilaisten olohuoneena. Kadun puolivälissä on aukio ja siinä Neptuno-suihkulähde, joka symboloi kaupungin ja meren hyviä suhteita. Tarina kertoo, että aluksi 1600-lvulta peräisin olevasta lähteestä pulppusi alkoholipitoista yrttijuomaa, jota kaikki kaupunkilaiset saivat nauttia. Eräänä päivänä yksi asukas vei juomaa kotiinsa. Sen jälkeen suihkulähteestä on tullut vain vettä.

Dluga vaihtaa edetessään nimeä. Siitä tulee Dlugi Targ, joka jatkuu itään kohti vanhaa kuninkaallista palatsia, joka muodostaa Vihreän Portin. Tässä rakennuksessa Nobelin rauhanpalkinnon saaneella Puolan entisellä Presidentillä Walesalla on työhuoneensa. Portin takana virtaa Motlawa-joki. Joen molemmilla rannalla on lukuisia mukavia terasseja, missä voi nauttia upeista auringon laskuista ja maistella paikallisia juomia kuten Goldwasser tai Zubrobka-aromivodka.

Tästä kilometrin päässä sijaitsee Solidaarisuus-aukio ja -museo sekä Gdanskin telakan pääportti. Aukiolla on kolme 42-metristä rumaa betoniristiä, joista riippuu ankkureita kadonneiden telakkatyöläisten muistoksi.

Telakan pääportti on tänään hiljainen. Kun portilta 1980-luvun kiihkeinä vuosina lähti viestejä kaikkialle maailmaan, telakalla työskenteli noin 20 000 ihmistä. Nyt työläisiä on alle tuhat. Naapurikorttelissa on muutama vilkas kapakka, missä työttömät viettävät aikaansa päivästä toiseen.

History was made here, at the Gate of the Lenin Shipyard. © Adrián Soto

Dorota Laitinen, a local girl, guides in English and Finnish. © Adrián Soto

The New Charms of Majorca

June 30, 2009
From this view Frederic Chopin composed several of his preludes.  ©A. Soto

From this view Frederic Chopin composes several preludes. ©A. Soto

The city of Palma offers all the charms of a middle side Spanish town and more.   ©A. Soto

The city of Palma offers all the charms of a middle-sized Spanish town and more. ©A. Soto

By Adsoto

The island of Majorca has reinvented itself as an ideal travel year-around destination. The charms of this Mediterranean island are many. To the diversity of her nature a mayor work have improved the tourist infrastructure, like hotels, roads, parks, squares, restaurants. The gastronomy including local wines, has improved remarkably.
The noisy and party places are in isolated sites, and the whole island now resembles to a beautiful and well-cared tourist theme park. Probably the best face that Majorca can offer to visitors is early spring, when seven million almond trees blossom and as many citrus trees offer their marvelous fragrances. The Tramontana mountain on the West cost offers a unique light to the Mediterranean where gods seem to offers their best gifts.
The capital of the island, Palma has all the charms of a middle-sized Spanish town, with the additional bonus of important cultural sight like the Cathedral or the Old Town. Among its inhabitants, we find many celebrities. In summer days you can meet just passing by doing the daily shopping Michel Douglas, Claudia Schiffer, Michael Shumacher, Catherine Zeta-Jones, Boris Becker and many others, among them, of course Majorca´s own golden boy Rafael Nadal or the Spanish Royal family.
All these people cannot be wrong. Majorca´s charms, won the heart of her most famous tourist, the composer Frederic Chopin, 160 years ago. On the island, the Polish maestro composed several of his most beautiful preludes.

Mallorcan uudet kasvot

Mallorca on kuin uudesti syntynyt ihanteellinen matkakohde ympäri vuoden. Saarella on monta valttikorttia: lukuisiin luonnonkauniisiin antimiin voi lisätä merkittävät projektit, jotka ovat parantaneet matkailualan infrastruktuuria, kuten hotellit, tiet, puistot, torit, ravintolat ja julkisivut. Myös gastronomiaan on viime aikoina satsattu paljon. Erityisesti pitää mainita paikalliset viinit, joiden laatua on parannettu huomattavasti.
Vanhasta meluisasta Mallorcasta ei ole tietokaan. Koko saari on nyt kuin yhtä suurta ja hyvin hoidettua teemapuistoa. Mallorca on ehkä parhaimmillaan keväällä, kun seitsemän miljoonaa pähkinäpuuta kukkii ja yhtä monta appelsiinipuuta levittää hedelmäntuoksuaan. Saaren länsipuolen Tramontana-vuoret tarjoaa ainutlaatuista valoa kohti Välimerta, missä Jumalat jakavat parhaita antimiaan herkälle matkailijalle.
Saaren pääkaupunki Palma on kansainvälinen metropoli ja juuri ihmisen kokoinen. Kaupungissa yli muiden nousee kaksi kulttuurinähtävyyttä, tuomiokirkko ja Vanhakaupunki. Palmassa asuu paljon julkkiksia, joihin kesäpäivänä voi törmätä kaduilla tai ruokaostoksilla. Saarella viettää lomiaan Michel Douglas, Claudia Shiffer, Michael Shumacher, Boris Becker, Catherine Zeta-Jones ja totta kai Mallorcan oma kultapoika Rafael Nadal. Myös Espanjan kuninkaallinen perhe lomailee saarella.
Maailmantähdet eivät voi olla väärässä. Mallorca valloitti jo 160 vuotta sitten erään kuuluisan turistin sydämen. Puolalainen säveltäjä Frederic Chopin sälvelsi Mallorcalla monet kauniit preludinsa.

Seven million of citrus trees offer their marvels fragances. ©A. Soto

Seven million of citrus trees offer their marvels fragances. ©A. Soto

The light from the Tramontana Mountain is unique.This picture and the below one are from Sa Pedrissa agroturism spot in Deià.©A. Soto

The light from the Tramontana Mountain is unique. ©A. Soto

The island offers of symphony of colors. ©A. Soto

The island offers of symphony of colors. ©A. Soto

The Charming Smiles of the Cubans (Part 2)

May 23, 2009
Cubans girls promoting probably the best rum of the world. @A.Soto

Cubans girls promoting probably the best rum of the world. @A.Soto

PR  lady at Hotel Intercontinental, Varadero. @A.Soto

Ana Isis Montalbo in charge of PR at Hotel Varadero Internacional. @A.Soto

Without doubt, Cuba’s main capital resource is her people. The Cubans have a unique approach toward life, or let’s say to everyday life. They are social, communicative easily; ready to have fun; and the party is always around the corner. You meet two Cubans and always, from somewhere appear a bottle of Rum, a guitar o percussion thing and the party is there.
These peculiarities have been exacerbated by 50 years of revolution, and an almost as long economic blockade by her big Northern neighbour which have results in and endless economic shortages. Now President Barak Obama has signalled he might lift the restrictions for Americans to travel to the islands. In Cuba this is arising great expectations. So far the Cuban authorities have recognized that tourism is the main source of income to the country. So far the country receives 2,3 million tourist a year. That number could be multiplied in a few years if the restrictions are lifted.
In the mean time, the Americans want very much to travel to tropical Cuba. For them it has been, for too long, the forbidden fruit. The Cubans on the other hand, keep waiting in their stoic way, with a charming smile on their lips.

Two Havana girls working for Barceló Hotel Group.@A.Soto

Two Havana girls working for Barceló Hotel Group.@A.Soto

Lilian welcomed me at the Tropicana Cabaret. @A.Soto

Lilian welcomed me at the Tropicana Cabaret. @A.Soto

Kuubalaisten hurmaava hymy

Kuuban tärkein pääoma on ilman muuta sen ihmiset. Kuubalaisilla on ainutlaatuinen tapa suhtautua elämään, tai täsmällisemmin sanottuna arkipäivän elämään. He ovat sosiaalista väkeä, kommunikoiminen heidän kanssaan on helppoa. He ovat aina valmiita pitämään hauskaa, ja juhla odottaa aina kulman takana. Jos sinä tapaat kaksi kuubalaista, pian jostakin ilmestyy pullo rommia, kitara tai rummut, ja juhla on pystyssä.
Tämä ominaisuus on jalostunut entisestään 50 vuotta kestäneen vallankumouksen aikana, ja melkein yhtä pitkään on jatkunut USA:n julistama taloussaarto, jonka seurauksena on ollut jatkuva taloudellinen ahdinko. Nyt Presidentti Obama on antanut ymmärtää, että hänen hallituskaudellaan on aikomus lopettaa rajoitukset amerikkalaisten Kuuban-matkailussa. Kuubassa tätä kehitystä seurataan henkeä pidätellen. Maan viranomaiset myöntävät nyt, että turismi on sen tärkein tulolähde. Viime vuonna Kuubassa vieraili peräti 2,3 miljoonaa turistia, joukossa 6600 suomalaista. Tuo määrä voi jopa tuplaantua nopeasti, jos amerikkalaiset saavat matkustaa vapaasti.
Juuri nyt amerikkalaiset haluavat kovasti matkustaa Kuuban. Saari on ollut heille pitkään kielletty hedelmä. Kuubalaiset odottavat stoalaisen tyynesti, hurmaava hymy kasvoillaan.

Pablo Neruda still looks toward the Sea

April 8, 2009

Pics and text Adrián Soto

Neruda and his wife Matilde ramains in the garden of Isla Negra. © A.Soto

Neruda and his wife Matilde ramains in the garden of Isla Negra. © A.Soto

Pablo Neruda was 34 years old in 1938, when he returned to Chile from the Spanish civil war. Previously he had been working in Asia as a diplomat. At that time his names was already well known in literary circles. In cost of Central Chile, he saw and immediately fell in love, with a place on which huge black rocks stands on the shore of seaside beaten by the tireless Pacific Ocean´s waves.
Because of the rocks, he named the place is Isla Negra, Black Island. With the help of local carpenters Neruda started to build his house. In that house he composed some of his major works like “The Heights of Machu Pichu” and “The Captain’s Verses”
Sometime later Neruda wrote: “For me the sea is cleaner than the land. For that reason I decided to live in my home country in the coast, on Isla Negra, next to the foam of the great waves”. The house was never built ready. With time, new rooms and wings where added, so it became a sort of wooden labyrinth, with huge windows facing the sea.

The house became a pilgrim destination for Latin American intellectuals. Many memorable literary parties took place there. Neruda was with his third wife, Matilde Urrutia in 1971,when the news came from Stockholm that the Swedish Academy had granted him the Nobel Prize for Literature. Later on the poet was serving as ambassador of Chile in Paris when he was diagnosed cancer. He died in Santiago on September 1973, only two weeks after a bloody military coup overthrew his friend Salvador Allende from the country´s Presidency.
The house was closed down during the long period of military dictatorship. When democracy came back to Chile in 1989, the Pablo Neruda foundation turned the house into a museum. The human remains of Neruda and his wife were brought to Isla Negra and buried in the garden looking out to the sea.
Neruda foundation: http://www.neruda.cl
In 2013, following allegations that Neruda death was caused by poison, his human remains were exhumed. The same year in November, a team of 15 international forensic team stated that not chemical substances were found a cause of Neruda´s death.
Isla Negra is located some 120 Kms from the Capital city, Santiago. The road is good and a few steps from the Home-Museum there is a lovely lodging place but a little costly: Hosteria Candela. Nearby there are a number of more economic B&Bs.

The ships bells always tolled when the poet arrived home.  © A.Soto

The ships bells always tolled when the poet arrived home. © A.Soto


The ex-libri fish is the symbol of Neruda.  © A.Soto

The ex-libri fish is the symbol of Nerudian universe. © A.Soto


Nerudo wrote some of its major work in Isla Negra.  © A.Soto

Neruda wrote some of his major works in Isla Negra. © A.Soto